Kirjamielellä

Hanna van der Steenin Tähtisilmät -sarjan ensimmäinen osa oli hyväntuulinen ja piristävä lukukokemus. Tämä toinen osa, Kirous , näytti ja kuulosti heti kättelyssä aika tavalla synkemmältä. Onneksi ihan mustanpuhuvasta kirjasta ei kannesta huolimatta ole kuitenkaan kyse, vaan ensimmäisen kirjan mukava tunnelma kulkee tässäkin kirjassa mukana. Ennustuksessa päästiin tutustumaan sadunhohtoiseen fantasiamaailmaan, mutta Kirous tapahtuukin yllättäen suurimmaksi osin Suomessa. Ihan tavallista elämää ei kuitenkaan ole tiedossa, sillä sisarukset Elena ja Armada saavat yhdessä aikaan kaikenlaista pientä sähellystä. Lisäksi Elenan kotikaupungin asukkaista paljastuu yllätyksiä, jotka tarkkaavainen lukija tosin on jo ennalta arvannutkin. Kirous laajentaa Tähtisilmien maailmaa ja tuo uusia kiinnostavia henkilöitä mukaan tarinaan. Pernaisten rehtori ja hänen 49 poikaansa tulevat tutuiksi ja paljastuvat aika mahtaviksi tyypeiksi. Pientä romantiikkaakin leijuu ilmassa, mutta sen suhteen jäädään ku...

Hyvän fiiliksen kirjoja tarvitaan näköjään erityisesti silloin, kun pitäisi kirjoittaa gradua. Mitään kauhean raskasta tai liian masentavaa ei voi todellakaan lukea, joten kotimainen lastenfantasia täyttää juuri sopivasti lukutarpeen. Sainkin nyt luettua Hanna van der Steenin Ennustuksen , johon ihastuin selaillessani kirjaa ajankulukseni. (Vaarallisia nuo liikennemyymälöiden kirjakaupat.) Ennustus on Tähtisilmät -trilogian ensimmäinen osa. Se kertoo vauvana toisistaan erotetuista prinsessakaksosista, jotka vanhemmat ovat pitäneet toisistaan tietämättöminä ennustusta pelätessään. Siskon olemassaolo on kuitenkin paljastunut fantasiamaassa asuvalle prinsessa Armadalle, joka ennustuksesta piittaamatta päättää hankkia kaksosensa Elenan kotiin Suomen Pernaisista. Seikkailuhan siitä sukeutuu. Ennustuksen parasta antia on rajaton mielikuvitus ja sen yhdistäminen mitä arkisimpiin asioihin. Prinsessa Armadan uskomattomat puvut ja kengät olivat minusta kaikkein hauskimpia. Vai mitä sanotte...

Onneksi otsikon mukaisessa tapauksessa ei ole kyse mistään sen vaarallisemmasta kuin henkilökohtaisesta harmistuksesta. Kirjoja ilmestyy vuosittain niin paljon, että jopa runsaasti lukevan ihmisen pitää tehdä valintoja luettavien kirjojen suhteen. Monissa tapauksissa se on helppoa ja onnistuu aika hyvin. Tähän ikään mennessä olen oppinut jo melko hyvin arvioimaan, mistä kirjosta pidän ja mistä en. Ongelmatapauksia ovat kiinnostavilta vaikuttavat kirjat kirjailijoilta, joilta en ole ennen lukenut mitään. Lukeako esimerkiksi juuri ilmestynyt uutuuskirja vai ei? Tällaisessa tapauksessa yritän muodostaa mielipiteeni kirjasta kustantamon esittelyn perusteella, ja joskus luen varovaisesti kirjan mahdollisia arvosteluja. Niidenkään perusteella lukupäätös ei silti aina osu oikeaan. No, eihän se olekaan vaarallista silloin, jos poimii luettavakseen kirjan, josta ei sitten pidäkkään. Minua kuitenkin kaihertaa jatkuvasti tieto siitä, että jokin lukematta jäänyt kirja voisikin paljastua mahtava...