Kirjamielellä

Tämän joulun viimeinen joululahjavinkkini sisältää kolme kirjaa, joissa kerrotaan terveyttä edistävistä ruoista ja mausteista. Superruokaintoilu menee varmasti ohi, mutta ehkä siitä jää jäljelle tieto siitä, ettei ole ihan sama, mitä suuhunsa pistää. Tässä on siis lahjavinkkejä ruoan terveysvaikutuksista kiinnostuneille. Tonia Reinhard: Superruokaa – maailman terveellisimpiä ruoka-aineita  Tämä runsaasti kuvitettu superruokaopas esittelee 200 terveellistä ruoka-ainetta. Pääpaino on kasviksissa, mutta kirjassa on luvut myös lihasta ja kalasta sekä ravintolisistä. Periaatteessa kirjan raaka-aineilla pystyy kokoamaan kokonaisia aterioita, sillä siinä esitellään niin monenlaisia ruokia. Jokaiselle Superruokaa -kirjan ruoalle on varattu sivu tai kaksi, mutta tilasta suuren osan vievät kuvat. Tieto on jaettu yleisesittelyyn ja terveysvaikutuksiin. Asioita on helppo myös silmäillä, sillä osa tiedosta on laitettu käteviin laatikoihin. Kuvat ja ilmava taitto antavat kirjalle ajankohtai...

Vaikka teenkin aika paljon käsitöitä, en silti yleensä ole lukenut käsityökirjoja. Minua epäilyttää kirjan hankkiminen parinkymmenen ohjeen takia, sillä silloin tuntuu, että kirja menee tavallaan hukkaan. Toisaalta minulla on kyllä kymmeniä keittokirjoja, joista en välttämättä ole tehnyt yhtään ruokaa, joten tunnustan ristiriitaisen ajatteluni. Kun neulekirja lupaa yli 300 neulemallia, en kuitenkaan voi olla kokeilematta. Mary Webbin Pieni suuri neulekirja – 300+ modernia ja perinteistä mallineuletta saa toimia neulekirjojen koekaniinina. Näppärän kokoinen kirja vaikuttaakin heti lupaavalta. Ohjeet eivät ainakaan lopu kesken. Pienen suuren neulekirjan alussa opetetaan neulomisen perustekniikat kuvien ja ohjeiden avulla. Sen jälkeen käydään läpi neulomisen vaiheet silmukoiden luomisesta viimeistelyyn ja kappaleiden liittämiseen. Tämän jälkeen esitellään erilaisia neulepintoja yksinkertaisista malleista vaikeisiin pitsikuvioihin. Mallineuleet on vielä jaettu vaikeustason mukaan. Ohj...

Sara ja kultainen tie on L. M. Montgomeryn aiemmin suomentamaton jatko Sara, tarinatyttö -kirjalle. Se vie lukijan jälleen Prinssi Edwardin saarelle, jossa Tarinatyttö jatkaa kertomuksiaan saaren asukkaista, sukulaisista ja kenestä vain, josta saa hyvä tarinan aikaiseksi. Tässä kirjassa ääneen pääsevät myös muut edellisestä kirjasta tutut lapset, sillä he perustavat yhdessä sanomalehden, jossa julkaistaan jokaisen kirjoituksia. Sara ja kultainen tie on täynnä tarinoita lasten elämästä iloineen ja suruineen. Nyt lapset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä, joten heidän huolensakin ovat hieman erilaisia kuin edellisessä kirjassa. Itsepintaiset kosijat kiusaavat ja turhamaisuuteenkin langetaan monta kertaa. Kirjassa tuntuu myös koko ajan kasvava lapsuuden lopun surumielinen tunnelma. Kirjan tunnelma liikkuu sujuvasti hassun ja haikean välillä. Kertojan tässäkin Sara ja kultainen tie - kirjassa on aikuinen mies, joka kertoo lapsena sukulaistensa ja ystäviensä kanssa viettämästä ajasta. ...

Vasta muutama blogimerkintä sitten keskusteltiin siitä, miten lapset saisi kiinnostumaan Suomen historiasta. Eilen vastaus sitten saapuikin postissa, nimittäin Raili Mikkasen ja Laura Valojärven Suomen lasten linnakirja . En ole kirjaa vielä ehtinyt lukea kokonaan, mutta oli pakko päästä kirjoittamaan siitä jo nyt, sillä kirja on niin mahtava. Suomen lasten linnakirja kertoo Suomen linnojen historiasta yhdistämällä tietoa tarinoihin. Ensin tässä Raili Mikkasen kirjoittamassa kirjassa selvitetään erilaisten linnojen eroja ja sitä, miten linnoja ja niiden historiaa tutkitaan. Sen jälkeen paneudutaan suomalaisiin, vielä ehjiin linnoihin, kuten Turun linnaan ja Olavinlinnaan. Jokaisesta linnasta on ensin tieto-osuus, joka on sekin mielenkiintoisesti kirjoitettu, ja sitten seuraa satuja, jotka kertovat tarinan muodossa historian tapahtumista. Kirjan viehätys ei kuitenkaan nojaa pelkästään tarinoihin, vaan Laura Valojärven upea kuvitus tekee siitä todella lumoavan. Tämä on sellainen kirj...

Olen jostain lukenut, että talvi pitäisi käyttää uusiin puutarhasuunnitelmiin. Vaikka minulla ei ole puutarhaa, käytän silti paljon aikaa puutarhaunelmissa. Tai onhan minulla kyllä parveke, jossa pääsen toteuttamaan edes murto-osan niistä kaikista suunnitelmista, joita joka vuosi kehittelen. Jos minulla olisi oikea puutarha, se olisi ehdottomasti sellainen vähän villi ja ränsistynyt – todellinen luontopiha, jonne olisivat tervetulleita myös luonnonkasvit ja eläimet. Ei kai mikään voisi olla rentouttavampaa kuin piha, joka kutsuu luokseen siilejä ja perhosia, ehkä jopa ketunkin? Tällaiseen haavemaailmaan joutuu, kun lukee Riku Cajanderin Luontopihaa .  Se on juuri sellainen puutarhakirja, joka saa aikaan kevätkaipuuta, vaikka edessä onkin vielä puolikas talvea. Kirja sisältää tärkeää tietoa luontopihan hoitamisesta ja oikeiden kasvien valinnasta. Monien hyötykasvienkin mesi on tärkeää esimerkiksi perhosille. Luontopiha esittelee myös luonnonmukaisissa pihoissa viihtyviä eläimiä...

Luontokirjat ovat minusta ihania. Haluan ihastella luontokuvaajien otoksia ja lukea mielenkiintoisia asioita varsinkin eläinten elämästä. Niitä nimittäin riittää aina vaan. Tänä vuonna on ilmestynyt kaksi varsin erilaista mutta erittäin mielenkiintoista luontokirjaa. Kumpikaan niistä ei ole ihan tavanomainen luontokirja, joten erilaisuudestaan huolimatta ne sopivat hyvin tähän yhteiseen arvosteluun. Tässäpä siis mielestäni kiinnostavimmat luontokirjat tänä vuonna: Elämänmittainen luontoretki ja Suomen luontovuoden opas . Ilkka Koivisto: Elämänmittainen luontoretki – Mitä luonto ja eläimet ovat minulle opettaneet Elämänmittainen luontoretki on Ilkka Koiviston kirjoittama kokoelma tekstejä, joissa hän kertoo luontoelämyksistään ja asioista, jotka hämmästyttävät häntä itseäänkin. Koivistoa ei varmasti tarvitse esitellä, sillä tämä Korkeasaaren entinen johtaja on tuttu muun muassa Luontoilloista . Elämänmittainen luontoretki -kirjaan on koottu monenlaisia tekstejä, joista osa on hassu...

Sinikka Piippo on yksi suosikkitietokirjailijoistani. Hän kirjoittaa niin asiantuntevasti ja selkeästi kasveista ja niiden ominaisuuksista. Tietoa naisella riittääkin, sillä hän on kasvitieteen professori Helsingin yliopistossa. Piipon Kasvien salaiset voimat -teos on ollut varmaan mielenkiintoisin lukemani kasvikirja. Nyt Sinikka Piippo on kirjoittanut kirjan Suomalaiset marjat , jossa tutustutaan kaikkiin Suomessa luonnonvaraisina tai kotipuutarhoissa kasvaviin marjoihin. Kirjan alussa on tietoa marjojen keräämisestä ja säilömisestä ja sen jälkeen on kerrottu seikkaperäisesti marjojen ravintosisällöstä, vitamiineista sekä kivennäis- ja hivenaineista – ja muista marjojen sisältämistä aineista. Suurimman osan kirjasta vie kuitenkin aakkosten mukaan järjestetyt esittelyt jokaisesta marjasta. Näissä käydään läpi esimerkiksi marjojen kuvaus ja niiden terveysvaikutukset. Tärkeä lisä on myös monen marjan kohdalla tieto käytön rajoituksista. Jotkin sairaudet esimerkiksi voivat rajoittaa ma...

  L. M. Montgomeryn Sara, Tarinatyttö on uusi suomennos aiemmin nimellä Sara Stanleyn tarinat tunnetusta kirjasta. Uuden suomennoksen on tehnyt Montgomeryn kirjoihin perehtynyt Sisko Ylimartimo . Suomentaja kertoo kirjan jälkisanoissa, että hänen tarkoituksenaan on kääntää myös kirjan aikaisemmin suomentamaton jatko-osa The Golden Road . Kirjan lähtökohta on tyttökirjaksi aika erikoinen. Kirjan kertoja on aikuinen mies, joka muistelee lapsuutensa kesää Prinssi Edwardin saarella. Saarella viettää lapsuuden onnellisia vuosia myös joukko lapsia, sekä poikia että tyttöjä – sukulaisia ja naapureita. Heidän joukossaan on myös suurenmoiset kertojanlahjat saanut Sara, jota kutsutaan myös Tarinatytöksi. Saran kertomat pienet tarinat ovat lumoavia. Niiden aiheina voivat olla niin oman kylän ihmiset kuin arkkienkelienkin onneton rakkaus. Jopa kertotaulu kuulostaa Saran kertomana kiinnostavalta ja elävältä. Tarinoiden näyttämönä toimii usein hedelmätarha, joka on täyn...