Kirjamielellä

Lukupiiri valitsi kesäkuun kirjaksi jotain kevyttä mutta kuitenkin merkityksellistä. Valinta kohdistui L. M. Montgomeryn aikuisten kirjaan Sininen linna . Kannatin valintaa vahvasti, sillä olin ostanut kirjan jo aikaa sitten hyllyyni kirpputorilta. Minulla on tuollainen kaunis sininen kansi, mutta tästä on paljon muitakin painoksia. Sininen linna kertoo tiukassa kurissa kasvaneesta Valencystä, jota suvun pikkumainen ja tekopyhä asenne ahdistaa. Vanhaksipiiaksi päätynyt Valency saa 29-vuotiaana kuulla, että on kuolemassa vuoden sisällä. Siitä lähtien nainen päättää tehdä asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi, ja vähät välittää sukulaisten kauhistuksesta ja painostuksesta. Kirja on ihastuttavan asenteellinen ja samalla kuitenkin asenteita purkava. Minun piti ihan tarkistaa, koska kirja on julkaistu (1926!), koska siinä oli sen verran rohkeita ajatuksia. Se asettaa vastakkain hyveellisen elämän ja naisen säädyttömän itsenäisyyden. Vaikka kirja päättyykin sovinnaisen onnellisesti,...

Sara ja kultainen tie on L. M. Montgomeryn aiemmin suomentamaton jatko Sara, tarinatyttö -kirjalle. Se vie lukijan jälleen Prinssi Edwardin saarelle, jossa Tarinatyttö jatkaa kertomuksiaan saaren asukkaista, sukulaisista ja kenestä vain, josta saa hyvä tarinan aikaiseksi. Tässä kirjassa ääneen pääsevät myös muut edellisestä kirjasta tutut lapset, sillä he perustavat yhdessä sanomalehden, jossa julkaistaan jokaisen kirjoituksia. Sara ja kultainen tie on täynnä tarinoita lasten elämästä iloineen ja suruineen. Nyt lapset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä, joten heidän huolensakin ovat hieman erilaisia kuin edellisessä kirjassa. Itsepintaiset kosijat kiusaavat ja turhamaisuuteenkin langetaan monta kertaa. Kirjassa tuntuu myös koko ajan kasvava lapsuuden lopun surumielinen tunnelma. Kirjan tunnelma liikkuu sujuvasti hassun ja haikean välillä. Kertojan tässäkin Sara ja kultainen tie - kirjassa on aikuinen mies, joka kertoo lapsena sukulaistensa ja ystäviensä kanssa viettämästä ajasta. ...

  L. M. Montgomeryn Sara, Tarinatyttö on uusi suomennos aiemmin nimellä Sara Stanleyn tarinat tunnetusta kirjasta. Uuden suomennoksen on tehnyt Montgomeryn kirjoihin perehtynyt Sisko Ylimartimo . Suomentaja kertoo kirjan jälkisanoissa, että hänen tarkoituksenaan on kääntää myös kirjan aikaisemmin suomentamaton jatko-osa The Golden Road . Kirjan lähtökohta on tyttökirjaksi aika erikoinen. Kirjan kertoja on aikuinen mies, joka muistelee lapsuutensa kesää Prinssi Edwardin saarella. Saarella viettää lapsuuden onnellisia vuosia myös joukko lapsia, sekä poikia että tyttöjä – sukulaisia ja naapureita. Heidän joukossaan on myös suurenmoiset kertojanlahjat saanut Sara, jota kutsutaan myös Tarinatytöksi. Saran kertomat pienet tarinat ovat lumoavia. Niiden aiheina voivat olla niin oman kylän ihmiset kuin arkkienkelienkin onneton rakkaus. Jopa kertotaulu kuulostaa Saran kertomana kiinnostavalta ja elävältä. Tarinoiden näyttämönä toimii usein hedelmätarha, joka on täyn...

Juuri kun tiedossa oli suunnitelmista vapaa viikonloppu, joka piti käyttää lukemiseen, sairastuin tietysti maailman kauheimpaan räkätautiin. Sitä on seurannut sitkeä yskä ja loputon väsymys, kun ei pysty nukkumaan kuin lyhyissä pätkissä ja silloinkin puoliksi istuen. Vähentynyt aivotoiminta vaatii ihan omanlaistaan luettavaa. Onneksi sitä löytyy esimerkiksi edellisen kirjoituksen satujen parissa. Vielä paremmaksi luettavaksi on kuitenkin osoittautunut L. M. Montgomeryn uusi suomennos, Minerva Kustannuksen julkaisema Sara, tarinatyttö . Kirja muistuttaa itse asiassa vähän Tuhannen ja yhden yön tarinoita , sillä siinäkin on tyttö, joka kertoo lumoavasti pieniä tarinoita. Kirjaa voi siis hyvin mielin lukea myös pienissä paloissa, joiden välillä voi vaikka nukahtaa. Ja mikä parasta, kirja saa minut myös paremmalle tuulelle. Mitä sinä luet sairaana ollessasi? Onko muilla kirjoja, jotka liittyvät selkeästi johonkin tiettyyn tilanteeseen tai aikaan? Itselläni oli kouluikäisenä esimerkiks...

Helsingin Sanomien verkkosivut uutisoivat, että syksyllä on tulossa L. M. Montgomeryn uusi Anna-kirja. Kirjan pitäisi olla synkempi kuin edellisten kirjojen ja se on kirjoitettu vähän ennen kirjailija itsemurhaa. Alkuvuodesta luin Politiikkaa lastenkirjoissa -kirjan, jossa oli artikkeli myös Anna-kirjoista. Sen mukaan Montgomery oli pettynyt uraansa, koska joutui kustantajan painostuksesta kirjoittamaan ensimmäisen Annan jälkeen nopeassa tahdissa lisää Anna-kirjoja, vaikka oli ajatellut, että kirjoja tulee vain yksi. Mielenkiinnolla odotan tätä uutta kirjaa. Saa nähdä, milloin suomennos ilmestyy.