Kirjamielellä

Metro Liven artikkeli True Bloodista ilmestyi tänään. Minun pieni osuuteni löytyy sieltä ihan jutun lopusta. Toimittaja oli ystävällisesti maininnut myös blogin jutussaan. Artikkeli löytyy täältä .

Aakkoshaasteen toiseksi kirjaksi valikoitui lopulta siis Charles Bukowskin Postitoimisto . Bukowski on yksi avomieheni suosikkikirjailijoita ja minun on monta kertaa pitänyt lukea joku hänen kirjansa. Olen aiemmin lukenut pätkiä joistain novelleista, ja ne ovat olleet hauskoja ja kummallisia. Postitoimisto ei kuitenkaan ollut mielestäni niin hauska - vaikka siinä olikin kohtia, jotka saivat hymähtämään. Kirja oli mielestäni enemmänkin traaginen kuin huvittava. Kirja kertoo Henry Chinaskista, Bukowskin alter egosta, joka jumiutuu vihaamaansa työpaikkaan postitoimistoon. Päähenkilön elämään kuuluu työn lisäksi vain juomista, naimista ja pelaamista. Kerronta etenee nopeasti ja se muistuttaa vähän kapakassa kerrottua tarinaa. Postin esimiehet ja pikkupomot ovat uskomattomia tyyppejä ja byrokratia ja aikataulut epäinhimillisiä. Kirja pistää kyllä myös arvostamaan postimiehiä – ja kaikkia asiakaspalveluihmisiä ja ihmisiä, joilla on kauheita esimiehiä. Postitoimistoa kuvataan usein rea...

Joe Abercrombien Ase itse -kirjaa on kehuttu ennakkoon todella paljon. Ennakko-odotukseni kirjan suhteen olivat siis todella korkealla. Takakannenkin mukaan odotettavissa oli jotain aivan uudenlaista. Kirja olikin erittäin hyvin kirjoitettu, mutta ei kuitenkaan niin uudenlainen mitä odotin. En tiedä, voiko fantasiakirjasta sanoa, että se on realistinen, mutta sellainen tämä kirja on. Ei realistinen tarinassa vaan ihmishahmojen kuvauksessa ja tunnelmassa. Sankarit ovat rikkinäisiä ja kamppailevat eri suuntiin vievien mielihalujensa armoilla. Taistelut ovat verisiä ja uuvuttavia, eivätkä sankarit selviä niistä vahingoitta. Kirja on sarjan ensimmäinen osa ja siitä jääkin hieman keskeneräinen fiilis. Kirja oikeastaan vasta esittelee henkilöt ja tapahtumien taustat mutta ei vielä pääse kunnolla itse asiaan. Kirjan lopussa sekalainen ryhmä päähenkilöitä lähtee suorittamaan tehtävää, jota ei ole paljastettu lukijalle saati sitten kaikille sankareillekaan. Mielenkiinnolla odotan kirjan...

Blogin kirjoittaminen voi aiheuttaa yllättäviä asioita. Olen viime aikoina kirjoitellut paljon Charlaine Harrisin vampyyrikirjoista, joihin perustuva tv-sarja, True Blood , alkaa tv:stä maaliskuussa. Nämä kaksi asiaa aiheuttivat sen, että Metro Liven toimittaja laittoi minulle viestiä ja haastatteli minua Harrisin kirjoista. Juttu tulee koskemaan tv-sarjaa, joten kirjoista ei varmasti paljon asiaa juttuun mahdu, mutta toivottavasti jotain kuitenkin. Juttu ilmestyy ensi perjantain Metro Live -lehdessä. Jännittävää!

Voiko tämä olla tottakaan, meinasin jumiutua aakkoshaasteen toisen kirjaimen kohdalle. Yritin lukea Murray Bailin Eukalyptusta , josta Satu on joskus blogittanut. En kuitenkaan pystynyt keskittymään tekstiin, joka tuntui poukkoilevan minne sattuu kaikkine sulkuineen ja välihuomautuksineen. Jätin siis Eukalyptuksen rauhaan toistaiseksi, mutta aion kyllä vielä joskus palata siihen, koska tarina on kiinnostava. Kokeilin siirtyä tämän jälkeen hömppään ja aloitin Candace Bushnellin Sinkkuelämän , mutta sekin jämähti heti alkumetreille, kun totesin, että tv-sarjahan on paljon parempi. Ehkäpä keskittymishäiriö onkin minussa? Onneksi avomieheni keksi asiaan ratkaisun ja suositteli minulle ties kuinka monennetta kertaa Bukowskia. Aloitin aamulla Postitoimiston ja työmatka sujui rattoisasti. Lupaavaa - ehkä en jumitukaan tähän kirjaimeen kokonaan. Miten muilla on aakkoshaaste alkanut?

Idea tähän mielikuvitusleikkiin on Kirjapedolta , sillä huomaisin hänen blogissaan listauksen kirjailijoista, joita hän ottaisi mukaan autiolle saarelle. Aloin miettiä, mitä kirjoja minä ottaisin mukaan autiolle saarelle. Jos leikitään, että mukaan saisi ottaa yhden kirjailija koko tuotannon, kuka se kirjailija voisi olla? Ja millä kriteereillä kirjailija pitäisi valita? Pitäisikö valita kirjailija, jolla on paljon kirjoja, vai sellainen, jolla on muutama todella hyvä kirja? Korvaako määrä laadun? Entä pitäisikö kirjailijan tuotannon olla jo valmiiksi tuttua, että voisi luottaa laatuun? Vai pitäisikö valita ihan uusi kirjailija – vaikka sellainen, jota on kehuttu, mutta johon ei ole vielä tutustunut? Aika vaikeaa. Luulen, että minun aution saaren -kirjailijani olisi Margaret Atwood. Olen lukenut suurimman osan hänen suomennetuista kirjoistaan, mutta se ei haittaa, koska kirjat kestävät kyllä useita lukukertoja. Lisäksi hänen laatuunsa voi luottaa, joten vielä lukemattomatkin kirjat tod...

Suojaan metsän siimekseen on kertomus sisaruksista, jotka elävät keskellä sivilisaation hajoamista Pohjois-Amerikassa. Yhteiskunta murenee tyttöjen ympärillä, mutta nämä elävät suhteellisen suojassa kaukana kaupungista sijaitsevassa kodissaan. Kirja on melko naiivi verrattuna muihin maailmanlopusta kertoviin kirjoihin, joita olen viime aikoina lukenut. Jotenkin kirja tuntui liian selitetyltä ja löyhästi kirjoitetulta. En tiedä oliko kirjailija tarkoituksella kuvastanut tyttöjen kasvamista myös tyylin keinoin, mutta loppua kohden kirja kuitenkin parani. Kirja päättyy lähes myyttiseen tunnelmaan, kun tytöt murtautuvat pois kaikesta tutusta. Mielenkiintoisinta kirjassa on ehkä tyttöjen suhde luontoon. Aluksi metsä on tytöille leikkipaikka, sitten turva ja lopulta koti. Tyttöjen äiti varoitti lapsia aina syömästä mitään metsästä, koska se oli hänen mielestään vaarallista. Kestää pitkään ennen kuin tytöt ymmärtävät, että luonto tarjoaa heille kaiken elämiseen tarvittavan. Alun turhau...

Tänään on Johan Ludvig Runebergin päivä ja myös hänen syntymäpäivänsä. Sen kunniaksi voisi lukea hiukan Runebergin tekstejä. Mutta eipä olisi varmaan Runeberg silloin 1800-luvulla uskonut, miten helposti se nykyään käy. Gutenberg-projektissa on nimittäin verkkoon tallennettuna hänen teoksiaan. Käykääpä katsomassa täällä . Kuva Wikipedian artikkelista.

Meidän talossamme on alakerran varastossa kierrätyshylly. Sinne voi viedä kaikenlaista tavaraa, josta haluaa päästä eroon. Eilen löysin sieltä taas pari kirjaa, jotka kiireesti korjasin talteen. Toinen oli André Brinkin Myrskyinen hiljaisuus ja toinen Hanif Kureishin Esikaupunkien Buddha. Näistä varsinkin jälkimmäinen ilahdutti minua paljon. On hienoa, että ihmiset kierrättävät kirjoja. Ymmärrän, ettei kirjoja aina jaksa viedä divariin, koska niistä ei kai enää nykyään saa rahaa, vaan ne pitää vaihtaa toisiin kirjoihin. Onneksi löytyy kierrätyspisteitä, joihin kirjoja voi viedä. Minä en ole tainnut viedä kertaakaan kirjoja talomme kierrätyshyllyyn, mutta kaikenlaista muuta tavaraa kyllä. Ja aina ovat kaikki tavarat kadonneet. Toivottavasti ovat menneet tarpeeseen.

Aakkoshaasteen ensimmäinen kirja on luettu! A-kirjaimeksi valitsin Margaret Atwoodin Oryx ja Crake -kirjan. Olin lykännyt kirjan lukemista, koska se vaikutti niin paksulta, mutta lopulta kirjan luki kuitenkin todella nopeasti. Oryx ja Crake kertoo ihmiskunnan lopusta ja geeniteknologian houkutuksista ja vaaroista. Kirja sijoittuu määrittelemättömään tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on lähes kokonaan tuhoutunut. Päähenkilö, Lumimies, käy läpi tapahtumia tuhoa ennen aikana, jolloin maailma oli jakaantunut kahtia. Koulutetut ja älykkäät ihmiset elivät suojassa rahvaalta. He leikittelivät geenitekniikalla ja kehittelivät paranneltuja eläimiä, lääkkeitä, sairauksia ja elintarvikkeita. Lopulta sairaudet tuhosivat lähes koko ihmiskunnan ja jäljelle jää vain pieni ryhmä geenitekniikalla paranneltuja ihmisiä - ja Lumimies. Tämä ei ole ehkä Atwoodin parhaita kirjoja, mutta herättää silti monia ajatuksia. Ihmiskunta on kirjassa ajautunut niin pitkälle keinotekoisuuteen, että koko elämä näytt...