Kirjamielellä

Katsotaanpa onnistunko aloittamaan tätä Nokkosvallankumouksen arviota ilman, että kehuskelen, miten olen jo alusta asti ollut sitä mieltä, että Siiri Enoranta on ihan mahtava kirjailija. Ja miten olen jo hänen esikoisestaan asti tiennyt, että hänellä on harvinainen kirjoittamisen taito. No en tietenkään pysty, sillä tietysti haluan kehuskella sillä, miten oikeassa taas olin! En lämmennyt juurikaan Enorannan edelliselle kirjalle, Painajaisten lintukodolle , joka ei ollut mielestäni niin loppuun asti ajateltu, kuin olisi voinut olla. Siitä huolimatta tiedän, että kyseessä on harvinaislaatuinen kirjailija, jolla on mahdollisuudet mihin tahansa, kun kaikki palaset loksahtavat kohdilleen. Niin on käynyt Nokkosvallankumouksessa . Rakastin sitä. Nokkosvallankumous tapahtuu viimeisiä hetkiään elävässä maailmassa, joka on luhistumassa ahneuden alle. Pieni anarkistijoukko elättelee unelmaa vanhan vallan kaatamisesta, mutta joukko koostuu pääosin lapsista ja nuorista – takapihojen nokkosista....

Hups. Taas kävi näin. Aloitin myöhään eilen illalla Annukka Salaman Faunoidit-sarjan uuden osan, Piraijakuiskaajan , ja luin sen sitten saman tien loppuun asti vaikka kello kävi aamuyötä. Kirja tempasi mukaansa ensimmäisen osan tavoin, joten oli vain mentävä mukana. Onneksi olin säästellyt kirjaa kesälomaa varten, joten tämän päivän pöpperöisyys ei haittaa. Piraijakuiskaaja vie lukijan syvemmälle faunoidien maailmaan. Sarjan ensimmäinen osa, Käärmeenlumooja , keskittyi esittelemään nuoria, vielä itseään ja omaa paikkaansa etsiviä faunoideja, ja vasta tässä kirjassa taisivat esiintyä ensimmäiset aikuiset faunoidit. Minulle tuli yllätyksenä se, miten järjestäytynyt koko niiden maailma oikeastaan on. Pääosassa kirjassa oli toki edelleen Unna ja Rufus, edellisessä kirjassa toisiinsa rakastunut pariskunta. Kirjan rakastavaiset olivat välillä melko ärsyttäviäkin, mutta onneksi muut nuoret tasapainottivat tilannetta. Lisäksi mukaan tuli pari uutta tyyppiä, mikä kasvatti Piraijakuiskaaja...

Siiri Enoranta on yksi niitä kotimaisia kirjailijoita, joiden uraa seuraan hyvin tarkasti. Olen tainnut tästä ennenkin jo paasata, joten jääköön esittely tällä kertaa vähän lyhyemmäksi. Odotan kuitenkin joka kerta suurella mielenkiinnolla sitä, mitä tämä ehdottomasti yksi tämän hetken taitavampia nuoria sanankäyttäjiä on saanut aikaan. Painajaisten lintukodossa Enoranta palaa jälleen puhtaaseen fantasiaan. Kirja kertoo Lunnista, joka hylkää perheensä ja tehtävänsä oman onnensa vuoksi. Lunni kulkee unissa ja valveessa etsien sitä, kuka oikeastaan on. Huolet kotiväestä seuraavat Lunnia koko ajan, kunnes hänen on pakko kohdata taakse jääneet. Painajaisten lintukodon kieli on jälleen enorantamaisen kaunista, mutta eri tavalla kaunista kuin esimerkiksi Gisellen kuolemassa . Sen kielessä oli taikaa, joka syntyi realismin puristuksessa. Tämä taas on täynnä lyyristä kauneutta, jonka tehoa epämääräisyys vähän syö, mutta vain ihan vähän. Sanat ovat Enorannan tehokkain työkalu. Olin todel...

Gena Showalter on ollut yksi Harlequinin uuden yliluonnollisen kirjasarjan positiivisia yllätyksiä. Hänen Manalan valtiaat -sarjansa on yksi suosikeistani ja tämä uusi, nuorille suunnatun fantasiasarjan aloittava Kodittomat sielut on jälleen hyvä osoitus Showalterin ajankohtaisesta tyylistä.   Kodittomat sielut kertoo kahden epätavallisen nuoren kohtaamisesta. Aden on hulluna pidetty nuorisohuligaani, jonka ongelmat johtuvat siitä, että hänen päänsä sisällä on neljä ylimääräistä sielua, joilla kaikilla on lisäksi jokin yliluonnollinen taito. Aden ystävystyy Mary Ann -nimisen tytön kanssa, jolla on kyky hetkeksi hiljentää nämä sielut. Tytön kanssa Aden saa kokea, millaista on olla ihan tavallinen nuori ihan tavallisessa koulussa. Tai ainakin melkein. Ongelmia nuorilla kuitenkin riittää, sillä Adenin taidot houkuttelevat paikalle kaikenlaista yliluonnollista väkeä. Mary Annia vaanii musta susi ja Adenin unissa kummittelee oudon kaunis tyttö. Paikoin tarina meinasi käydä vähän l...

Sain eilen käsiini pitkään odottamani kirjan, juuri ilmestyneen Diana Wynne Jonesin Chrestomancin maailmoihin sijoittuvan suomennoksen, Kohtalon koukkuja . Se on neljäs näistä maailmoista kertova suomennus ja on täysin itsenäinen kirja, vaikka sisältääkin jo edellisistä kirjoista tuttuja hahmoja. (Tuo numerointi otsikossa on ihan omani.) En tietenkään malttanut odottaa kirjan lukemista, sillä minulla oli päällä opiskeluahdistus, jota on paras lievittää juuri tämänlaisella kirjalla, josta toisaalta tietää, mitä on odotettavissa, mutta toisaalta taas ei. Kirjojen ensimmäinen osa, Noidan veli , on yksi lapsuuteni rakkaimpia kirjoja, ja sen tunnelmaan on edelleen turvallista sujahtaa. Sitä samaa tunnelmaa on myös Kohtalon koukuissa. Kohtalon koukkujen päähenkilö on Conrad, jonka elämä on aika ankeaa. Vaikka hänen perheeseensä kuuluu myös äiti, sisko ja eno, on poika hyvin yksinäinen – lähes hylätty. Koska pojan päällä on pahaa karmaa edellisestä elämästä, lähetetään hänet läheiseen ta...

Kylläpä tämä kesälomalaisen elämä on kiireistä ja toisaalta taas niin hidasta, ettei tule konetta avattua edes joka päivä. Loma on vasta puolivälissä ja tuntuu jo jatkuneen uskomattoman pitkään. Koska lupailin jo aikoja sitten arvioida Rodoksella lukemiani kirjoja, enkä ole vielä kirjoittanut niistä mitään, pitää laittaa heti alkuun yksi niistä kirjoista, jotka kolahtivat. Aloituskunnian saa Annukka Salaman Käärmeenlumooja , koska tämän arviota ehdittiin jo toivoakin. Käärmeenlumooja on Salaman esikoiskirja, joka aloittaa Faunoidit -nimisen fantasiasarjan. Sen keskiössä on eläimiltä kykyjä saaneita nuoria, joiden elämä on tasapainottelua omien voimiensa ja tavallisuuden sekä heitä jahtaavien metsästäjien välissä. Tähän maailmaan törmää tiettävästi ainut naispuolinen faunoidi, 16-vuotias Unna, jonka kyvyt ketteryydestä pelokkuuteen ovat peräisin oravalta. Unna ihastuu vaarallisen tuntuiseen Rufukseen, vaikka tämän ystävät vaikuttavat vielä pelottavimmilta. Kirjan romantiikka ei onne...

Vihdoin tuli luettua tämäkin paljon kehuttu sarjan aloitus! Angie Sagen Septimus Heap edustaa taattua brittiläistä fantasiaperinnettä, josta on jo ehditty suomentaa kuusi osaa. Kirjailijalla on työn alla seitsemäs, joten sarja ei ihan heti lopu kesken. Magiaa esittelee lukijalleen hauskan maailman, jossa on velhoja, taikaa, kadonnut prinsessa, pahiksia, hassuja otuksia ja huumoria. Sarjan nimihenkilö, Septimus Heap on seitsemännen pojan seitsemäs poika, eli lupaava velho. Hänet vaihdettiin toiseen vauvaan heti syntymänsä jälkeen, koska kuningattarellinen prinsessa piti saada turvaan. Sarjan ensimmäinen osa kertoo siitä, miten Septimus pääsee takaisin perheensä luo. Septimus Heapin maailma on laaja ja tarkasti suunniteltu. Uusia, nautittavia yksityiskohtia riittää Magiaa- kirjan loppuun saakka, vaikka lähellekään tarinan sydäntä ei taidettu vielä päästä. Ihan varauksettomasti en tähän ihastunut, mutta melko paljon kuitenkin. Suomennoksessa oli joitakin kummallisuuksia, jotka vähän t...

Maria Turtschaninoffin edellinen kirja, Arra , räjäytti tiensä suosikkikirjojeni joukkoon hetkessä. Olin kirjasta aivan lumoutunut. Vaikka sen lukemisesta on jo aikaa, muistelen sitä välillä edelleen ja olen miettinyt pitäisikö se lukea uudestaan. Samalla olen vähän odotellut tätä uutta kirjaa, joka on ollut ruotsiksi saatavilla jo jonkin aikaa. Underfors on nyt kääntynyt, ja se on julkaistu nimellä Helsingin alla . Helsingin alla kertoo seikkailusta, johon kaksi aivan tavalliselta vaikuttavaa koululaista, Alva ja Joel, joutuvat. Heille paljastuu, että Helsingin alla on toinen kaupunki, Alistadi, jota asuttavat kansantarinoista tutut hahmot: peikot, keijut, vuorenhaltijat ja noidat. Lapsena adoptoitu Alva on kadottanut lapsuusmuistonsa, mutta jostain ilmestyvä salaperäinen muukalainen kutsuu tyttöä Alistadin prinsessaksi. Ja kaiken lisäksi Alvalla pitäisi olla taito, jolla maan alla olevan salaperäisen aarteen voisi saada haltunsa. Kirjassa nousevat esille perheen teemat, joita tut...

Rauta-saagan kolmannen osan nimi on aika enteellinen, mutta eipä se kerro mitään sellaista, mitä lukija ei olisi jo arvannut edellisten kirjojen perusteella. Tämä Julie Kagawan sarja haltijoista uuden teknologian puristuksessa on ollut minusta varsin hyvä ja sopivasti romanttinen nuorten sarja. Rautakuningatar vie tarinan tietyltä osin päätökseen, vaikka jättääkin oven auki seikkailuille. Vaikka Meghan kuvittelee Rautakuningattaren alussa pääsevänsä kotiin, asiat mutkistuvat aika tavalla. Sota Talven ja Kesän välillä on keskeytynyt, kun hovit ovat yhdistäneet voimansa Rautaa vastaan. Meghan saa tehtäväkseen väärän Rautakuninkaan tappamisen. Hän on puoliverisenä haltijana ainoa, joka pystyy kulkeman rautamaalla. Onneksi hän saa pienen taian avulla seurakseen myös ihailijansa, Ashin ja Puckin, sekä aina yhtä hurmaavan Grimalkin-kissan. Pidän hurjasti Raudan kuvastosta: kiemurtelevista johtoköynnöksistä, metalliötököistä, romuista ja epätahtiin vilkkuvista katulampuista. Tekniikka on ...

Salla Simukka on pitkän linjan nuorisokirjailija, mutta minulle tämä Jäljellä on ensimmäinen hänen kirjansa. Siinä minua houkutteli tietysti yliluonnollinen osuus. Jäljellä kertoo Emmistä, joka ei ole vielä löytynyt todellista kutsumustaan. Tulevaisuuden Suomessa on outoa, jos 15-vuotias ei vielä osoittanut erityistä lahjakkuutta mihinkään suuntaan. Emmi onkin jäänyt kaveripiirien ulkopuolelle, ja hänestä tuntuu, että hänen perheensäkin väheksyy häntä. Eräänä päivänä Emmi huomaa, että kaikki muut ihmiset ovat kadonneet, mutta mikään ei kerro miksi. Minulle tuli Jäljellä -kirjaa lukiessa harvinaisen voimakas halu kurkistaa kirjan loppuun. Kirjan juoni on nimittäin niin kutkuttava. Simukka tarjoaa lukijalle joitain ehdotuksia ihmisten katoamisen syyksi, mutta kumoaa ne sitten kuitenkin pian. Lisäksi jännitystä kasvattavat oudosti ilmaantuvat ja katoavat runonpätkät, jotka tuntuvat ohjaavan Emmiä tiettyihin suuntiin. Tarinan pinnan alla tuntuu olevan jotain hyvin merkillistä. Jäljel...

Vierailla vesillä seikkailun jälkeen olikin taas mukava palata tuttujen kirjojen pariin. Palauttelukirjana toimi tällä kertaa Julie Kagawan Rauta-saagan toinen osa, Rautatytär . Sarjan edellinen osa oli minusta erittäin hyvä, joten uskalsin toivoa samanlaista tasoa myös tähän kirjaan, enkä väärässä ollutkaan. Meghanin on tekemänsä sopimuksen mukaan palattava jääprinssin mukana Mikämikään. Kukaan ei usko heidän kertomuksiaan rautahaltijoista, eivätkä pidä näiden aiheuttamaa uhkaa todellisena haltijoille. Uhka on kuitenkin jo soluttautunut hoviin, joten pian kesän ja talven haltijat ovat sodassa keskenään. Meghan pakenee muutaman apurinsa kanssa hovista tavoitteenaan saada rauha palaamaan haltijoiden välille. Rautatyttären kiinnostavimmat henkilöt kuuluvat Meghanin lähipiiriin. Jo edellisen kirjan, Rautakuninkaan, arviossa hehkuttamani Grimalkin-kissa on myös tässä kirjassa oma mahtava ja itsetietoinen itsensä. Sen sijaan uusi kumppani Meghanille on Rautahepo – yksi edellisen kir...

Laura Lähteenmäen nimi jäi muistiini, kun hänen teoksensa Aleksandra Suuri pääsi Finlandia Junior -ehdokkaaksi. Muistan että kirjaa kehuttiin paljon. Ilahduinkin, kun huomasin, että Lähteenmäen uusin kirja sijoittuu ilmastonmuutoksen jälkeiseen tulevaisuuteen. Niskaan putoava taivas aloittaa North End -nuortenkirjasarjan. Niskaan putoava taivas kertoo 14-vuotiaasta tytöstä, Teklasta. Hän on perheensä kanssa muuttanut juuri perimmäiseen pohjoiseen, North Endiin, keskelle jäätävää pakkasta. Ilmasto on muuttunut rajusti, joten pohjoisen kesät ovat kuumia ja talvet ennen näkemättömän kylmiä. North Endin asukkaat elävät  jatkuvassa valvonnassa ja kaikkiin poikkeuksiin suhtaudutaan karsaasti. Teklan vanhemmat ovat eronneet, mutta asuvat vuorotellen Teklan ja hänen pikkuveljensä Kaurin kanssa. Vuorojen sekaantuminen aiheuttaa sen, että sisarukset jäävät yllättäen keskenään yhdeksi viikoksi. Vaikka Niskaan putoava taivas sijoittuukin epämääräisen tulevaisuuteen, ovat sen pohjimmai...

Enpä tiedä, onko koskaan ennen käynyt näin. Haimme perjantai-iltana postista Brandon Mullin uusimman Myyttihovi -kirjan, Käärmekonnun salaisuudet , ja nyt sunnuntaina kirjan on lukenut jo kaksi ihmistä meidän perheestä: 14-vuotias bonustyttäreni ja minä. Jo se kertoo aika paljon kirjasta, vai mitä? Myyttihovi on ehdottomasti yksi parhaita tällä hetkellä ilmestyviä nuorten fantasiasarjoja. Sarja kertoo myyttisten olentojen suojelualueista ja ihmisistä, jotka yrittävät pitää sekä myyttiset olennot että niiden asuinalueet salassa ja turvassa. Sisarukset Seth ja Kendra ovat nuoruudestaan huolimatta tärkeä osa taistelussa pahaa puolta vastaan. Käärmekonnun salaisuudet on toiseksi viimeinen Myyttihovi -kirja ja meno onkin sen kaltaista. Seth ja Kendra joutuvat Käärmekonnun salaisuuksissa jälleen keskelle seikkailuja, joissa ei voi varmasti edes tietää, keneen voi luottaa. Tapahtumat käynnistyvät nimittäin siitä, kun Kendran kopio ottaa tytön paikan ja oikea Kendra joutuu vihollisten vang...

Huh, onpas kulunut aikaa viime kirjoituksesta! Kiireinen työ- ja opiskeluvaihe kuorrutettuna kaikenlaisella ylimääräisellä on imenyt voimat niin, etten ole saanut kirjoitettua edes arvioita kirjoista, jotka olen jo lukenut. Myös lukurintamalla on ollut hiljaista, sillä genreteoriat ovat sekoittaneet pääni, ja tuntuu siltä, etten tiedä mistään mitään. Mutta onneksi osaan silti sanoa edes sen, mistä tykkään ja mistä en. Ja tämä Ally Condien Tarkoitettu on ehdottomasti tykkäyslistalla. Ahmin kirjan lähes yhteen menoon – ja onneksi olin silloin lomalla, koska meni vähän valvomiseksi. En vain pystynyt lopettamaan lukemista. Tarkoitettu kertoo 17-vuotiaasta Cassiasta, joka elää täydellisen säädeltyä elämää Yhteiskunnassa. Yhteiskunta valitsee ihmisille puolisot, työpaikat ja valvoo unta sekä päättää kuolemasta. Virheen tai sabotaasin takia Cassia tutustuu Yhteiskunnan hylkiöön, Ky-nimiseen poikaan, joka avaa Cassian silmiä täydellisen yhteiskunnan virheille. Sen jälkeen mikään ei enää nä...

Mitä tulee, kun yhdistää Liisaa ihmemaassa , Narniaa ja Twilightia keitokseksi, jonka maustaa vielä Kesäyön unelmalla ? Siitä syntyy oikein maukas kirja, eli Rautakuningas , joka aloittaa Julie Kagawan Rauta-saagan . Rautakuningas kertoo Meghanista, syrjäkylillä asuvasta tytöstä, jonka pikkuveli yhtenä päivää katoaa. Tytön on astuttava maailmaan, jonka hän luuli kuuluvan vain satuihin. Mikämikässä hän joutuu kohtaamaan oikuttelevia haltijoita, julmia hirviöitä ja monenlaisia vaaroja. Yksi vaaroista on talvihovin jäinen ja kostonhimoinen prinssi, joka kuitenkin saa Meghanin sydämen sykkimään nopeammin. Tämä kirja on aika erilainen kuin Nocturne-sarjan aiemmat kirjat. Rautakuningas onkin alunperin julkaistu Harlequin Teen -sarjassa, joten kohderyhmä on selvästi nuorempi. Romantiikkaa tässä kirjassa ei vielä ollut ihan Twilightin mitalla, mutta kyllä tässä selvästi kudottiin kolmiodraamaa ja romanttista jännitettä niin paljon, että vampyyriromantiikan fanit voivat hypätä suoraan ...

Vampyyripäiväkirjat -tv-sarja siivitti saman nimisen kirjasarjan suosiota niin paljon, että kirjasarjaa päätettiin jatkaa. L. J. Smith kirjoitti edelliset kirjat 90-luvulla, mutta nyt suomennettu Uusi aika: Suden hetki on 2000-luvun tavaraa. Sen huomaa jo kirjan pituudesta, sillä se on tuplasti edeltäjiään paksumpi. Tämä seikka huolestutti minua hiukan, sillä olin nauttinut edellisten kirjojen suoraviivaisuudesta. Suden hetki alkaa melko yllättävästi, sillä vaikka tarina jatkuukin suoraan edellisestä kirjasta, ovat asiat kuitenkin aika erilaisia. Elenan täydellinen ihanuus vähän ärsyttää, mutta onneksi kirjassa on paljon muuta hyvää – kuten se, että Stefan katoaa. Se laittaa pisteen ainakin hetkeksi rakastavaisten jatkuvalle siirappisuudelle. Fell's Churchin kaupunki on jälleen pahassa pulassa ja nyt vastassa on vihollinen, joka saa ihmiset ja vampyyrit käyttäytymään aivan tolkuttomasti. Tämä sekavuus tuntui ensin siirtyneen myös kerrontaan, ja olinkin hiukan hämmennyksiss...

Hartaasti odottamani Maggie Stiefvaterin Ikuisuus ilmestyi juuri, enkä malttanut pitkittää lukemista yhtään. Kirja on trilogian päätösosa ja jatkaa Samin ja Gracen sekä koko ihmissusilauman tarinaa. Rakastunut pari joutui erilleen viime kirjassa, Väristyksessä , joten olin malttamaton saamaan selville, miten tarina jatkuu. Rakkaussuhteiden lisäksi luvassa on menneisyyden tapahtumien korjaamista ja aikuistumista, vastuun ottamista itsestä ja lähimmäisistä. Minua häiritsi jonkin verran se, että Samin ja Gracen äänet alkoivat muistuttaa tässä kirjassa liikaa toisiaan. Ehkä sutena oleminen toi Gracen järkevään olemukseen niin paljon romantiikkaa, että se alkoi kuulua läpi kaikesta. Olisin myös kaivannut ääneen enemmän Isabelia, jonka osuudet tuntuivat jäävän muiden jalkoihin. Ikuisuudessa nähtiin kuitenkin ensimmäistä kertaa Isabel ihan pelkkänä itsenään, puhtaana ja rikkinäisenä. Ikuisuus oli minusta myös ehkä aavistuksen liian pitkä. Voi olla että se johtui suurelta osin kyllä sii...