Siiri Enoranta: Painajaisten lintukoto

Siiri Enoranta on yksi niitä kotimaisia kirjailijoita, joiden uraa seuraan hyvin tarkasti. Olen tainnut tästä ennenkin jo paasata, joten jääköön esittely tällä kertaa vähän lyhyemmäksi. Odotan kuitenkin joka kerta suurella mielenkiinnolla sitä, mitä tämä ehdottomasti yksi tämän hetken taitavampia nuoria sanankäyttäjiä on saanut aikaan.

Painajaisten lintukodossa Enoranta palaa jälleen puhtaaseen fantasiaan. Kirja kertoo Lunnista, joka hylkää perheensä ja tehtävänsä oman onnensa vuoksi. Lunni kulkee unissa ja valveessa etsien sitä, kuka oikeastaan on. Huolet kotiväestä seuraavat Lunnia koko ajan, kunnes hänen on pakko kohdata taakse jääneet.

Painajaisten lintukodon kieli on jälleen enorantamaisen kaunista, mutta eri tavalla kaunista kuin esimerkiksi Gisellen kuolemassa. Sen kielessä oli taikaa, joka syntyi realismin puristuksessa. Tämä taas on täynnä lyyristä kauneutta, jonka tehoa epämääräisyys vähän syö, mutta vain ihan vähän. Sanat ovat Enorannan tehokkain työkalu.

Olin todella valmistautunut pitämään Painajaisten lintukodosta, mutta lukukokemus jäi hitusen tyhjäksi. Kirjan teemat ovat suuria, mutta ne eivät minusta nouse tarpeeksi esille. Ihan kuin nekin jäisivät unen ja valveen välitilaan ja hiukan epämääräisiksi. Ehkä odotin jotain erilaista? Kirjan maailma ja päähenkilö ovat kuitenkin molemmat aivan mahtavia, ja monet muut kirjassa tavatut hahmot ovat riemastuttavia. 

Kirja on todella viimeistellyn ja mietityn oloinen – aivan kuin jokaisella sanalla olisi harkittu paikka. Jotenkin kirjasta oli kuitenkin vaikea saada otetta ja olisin kaivannut perusteellisempaa pohjustamista. Moni asia jäi mielestäni liian vähäiselle käsittelylle. Olisin halunnut esimerkiksi tietää tarkemmin, miksi juuri painajaisia ja miksi juuri linnut.

Painajaisten lintukodon taiteellisuus sai minut miettimään kirjan kohdeyleisöä. Enoranta on taitava rakentamaan vaikeasti määriteltäviä kirjoja, joista ei oikein osaa sanoa, kenelle ne on kirjoitettu. Vaikka tämä onkin luetteloitu nuortenfantasian alle, epäilen, että kirjasta voisi nauttia paljon vanhempikin yleisö. Olisi kuitenkin kiva kuulla varsinkin nuorten ajatuksia kirjasta.

Enoranta on muuten mahtava tuottelias kirjailija. Seuraava kirja, Nokkosvallankumous on jo työn alla! Kansi näyttää oikein hyvältä, kuten muuten tässä Painajaisten lintukodossakin.

Painajaisten lintukodosta löytyy lisää arvioita ainakin näistä blogeista: Saran kirjat, Tarinauttisen hämärät hetket ja Vinttikamarissa.

Lukunäyte sivulta: 9
Olin riemuissani. Minä makasin rannalla henkeä haukkoen ja yökkäilin suustani levää ja lietettä, köhin ja yskin ja nauroin niin, etten tiennyt kyyneliäkö ne olivat vai yhä vain putoavaa jokivettä. Katsoin ympärilleni ja siinä oli maailma, koko maailma joka minulta oli siihen asti pidetty salassa, minä olin siinä ja maailma minun. Nousin seisomaan ja huusin koska saatoin, karjuin uutta valtaani ilmoille. Olin vapaa!

Painajaisten lintukoto WSOY:n ja Adlibriksen sivuilla.

Enoranta, Siiri: Painajaisten lintukoto. 330 sivua. Kansi: Mika Tuominen. WSOY, 2012. ISBN: 9789510389324.