Siirry pääsisältöön

Linn Ullmann: Ennen unta


Ensin ajattelin, että en viitsi kirjoittaa tästä kirjasta ollenkaan blogiin, koska tämän lukeminen oli niin tuskaista tervanjuontia. Mutta päädyin nyt kuitenkin kirjoittamaan muutaman ajatuksen, jotta saisin ehkä jäsenneltyä itsellenikin, miksi en pitänyt kirjasta.

Ennen unta oli lukupiirikirja jo muutama kuukausi sitten. Kirja jäi minulla kuitenkin kesken, mutta sisu ei antanut periksi kesken lopettamista, koska kaikki muutkin lukupiiriläiset lukivat sen. Luimme tätä kirjaa ennen Linn Ullmannin aviomiehen Niels Fredrik Dahlin kirjan Viime kesänä, joten ajattelimme, että olisi mielenkiintoista lukea kirja myös hänen vaimoltaan.

Ennen unta kertoo norjalaisen suvun tarinaa. Sen kertojana on Karin, joka käy läpi muistoja perheestään samalla kun kertoo nykyhetkestä. Karin paljastuu erittäin epäluotettavaksi kertojaksi. Hän sekoittaa tarinan mielikuvitusta niin, ettei lukija aina tiedä, mikä on totta. Valheet ja valehtelu ovat myös kirjan teemoja.

Yleensä pidän epäluotettavasta kertojasta, joka lisää tarinaan kaikenlaista omituista, mutta tässä tapauksessa en pitänyt kertojasta ollenkaan. Karin on mielestäni itsekäs ja omahyväinen miestennielijä. Hänellä ei tunnu olevan yhtään kunnollista ihmissuhdetta. Hän ei myötäelä edes siskonsa Julien kärsimyksiä ja on katkera ja kateellinen äidilleen. En pitänyt siitä, miten Karin saa kaiken ympärillään vaikuttamaan niin ilottomalta.

Itse tarinan puitteet ovat ihan kiinnostavat. Norjassa ja Yhdysvalloissa poimuilevassa tarinassa on monia kiinnostavia yksityiskohtia ja henkilöitä, mutta ne jäävät lopulta hyvin vähälle huomiolle. Jälkimauksi kirjasta jäi katkeruus, vaikka kirjan avoin loppu olikin minusta onnistunut.

Lukunäyte sivulta 35–36:

Suljen silmäni ja avaan ne uudelleen: Samassa silmänräpäyksessa mies astuu näkyviin kadunkulman takaa ja kävelee kohti kirkonmäkeä. Tiedän, että se on hän. Sen täytyy olla hän. Hänet minä haluan. Olen löytänyt hänet. Hänet minä viettelen. Katson Annia, joka seisoo vieressäni auringonpaisteessa.
Siinä hän on! sanon. Minun ei ollut tarkoitus sanoa sitä ääneen, mutta Anni kuulee sanani.
Kuka? hän kysyy.
Ei, en tiedä, vastaan hämmentyneenä ja katson miestä, joka lähestyy kirkkoa.
No kuka, Karin, Anni kysyy uudelleen. Hän on niin vihreä ja hieno siinä seistessään.
Ei kukaan, sanon.
Anni seisoo auringossa, minä varjossa. Kuinka tyypillistä, ajattelen ja siirryn lähemmäs häntä.

Linn Ullmann: Ennen unta (Før du sover), Suomentanut Tarja Terva. WSOY, 1999.

Kommentit

  1. Minä en muista tästä kirjasta mitään muuta kuin sen, että pidin siitä todella paljon. Hieman ärsyttävää, etten voi kommentoida oikein mitenkään, kun en yhtään muista miksi kirjasta pidin, lukemisesta on jo niin kauan. Pitäisi varmaan lukaista uudelleen ja tulla sitten tänne kommentoimaan. Tai ehkäpä makunikin on tänä aikana muuttunut, kuka tietää...

    VastaaPoista
  2. Hei Reeta Karoliina! Ne muutamat kommentit, mitä kirjasta olen löytänyt netistä, ovat olleet pelkästään positiivisia. Se on hassu juttu, miten eri tavalla ihmiset voivat lukea saman kirjan. :)

    VastaaPoista
  3. Minusta kirja oli aivan loistava kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kun aloin tehdä siitä nettihakuja, hämmästyin, kun niin moni ei ollut pitänyt siitä lainkaan. Olin jotenkin ajatellut, että kaikki muutkin ovat varmasti pitäneet tästä kirjasta, sen verran nerokas se on. No, selvästi olin väärässä ja olihan se aika naiivisti ajateltu.

    VastaaPoista
  4. Hei Maija! Olen ilmeisesti vahingossa poistanut tästä Reeta Karolinan kommentin. Hän ainakin oli pitänyt kirjasta. Luulen, että tämä kirja jakaa mielipiteet aika voimakkaasti. Joko tykkää paljon tai ei sitten yhtään. Voit yrittää löytää Reeta Karoliinan arvioon Kertomus jatkuu -blogista: http://kirjani.vuodatus.net/

    Jännää, miten lukukokemukset voivatkin olla niin erilaisia. On mielenkiintoista kuulla, että jollakin toisella on ihan erilainen mielipide jostain kirjasta. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti