Charlaine Harris: Veren sitomat

Veren Sitomat on kahdeksas Sookie Stackhouse -romaani. Se avaa uusia juonikuvioita, jotka oikeastaan käynnistyvät vasta myöhemmin. Kirja on ehkä tahdiltaan hiukan edellistä rauhallisempi ja positiivisempi, vaikka ihmissusien yhteisö on jälleen kriisissä ja tarvitsee Sookien apua. Sookielle selviää myös kirjassa, että hänellä on enemmän sukulaisia kuin on luullutkaan.

Veren sitomissa on muutamia pieniä suosikkitapahtumiani, jotka eivät ole olennaisia ehkä suurten kuvioiden kannalta, mutta luovat kirjaan kivaa tunnelmaa. Pidän esimerkiksi todella paljon Sookien luona asuvista evakkonoidista ja erityisesti pidän Dawsonista, omaa tietään kulkevasta sudesta, josta minulla oli suuret toiveet kirjaa ensimmäisellä kerralla lukiessani. No, myöhemmin selviää, miten siinä kävi.

Olen jo ihan kyllästynyt ihmissusilaumojen johtajuuskiistoihin ja muuhun susihässäkkään, jota Veren sitomissa riittää. Lisäksi olen myös ihan tylsistynyt sekä Alcideen että Quinniin. Sookie voisi ihan oikeasti etsiä jo vähän parempaa seuraa. Eric on vielä tässä kirjassa oikein makoisa. En silti näköjään enää osaa suhtautua häneenkään samalla tavalla, kun olen jo lukenut ne uusimmatkin kirjat.

Sookie-kirjat toimivat ehkä parhaiten, kun niitä lukee monta yhteen putkeen. Tosin voi olla, että sitten iskee kylläisyys jossain vaiheessa. Näin irrallisina kirjoina jään ainakin itse kaipaamaan jotain jatkuvuutta. Seuraava kirja tulee olemaan aika rankka, joten suosittelen varustautumaan. Pedon veri ilmestyy jo marraskuussa (kirjan nimi on muuten vaihtunut, sillä se oli ennakkotiedoissa nimellä Suden veri).

Harmittaa muuten todella paljon, etten ole kirjoittanut sarjan kaikista osista arvioita silloin, kun ne luin englanniksi. Olisi ollut mielenkiintoista vertailla lukukokemusta jälkikäteen näihin suomennoksiin.

Ja sitten jotain vain vähän tähän kirjaan liittyvää. C Morella (eli entisellä Canal plussalla) alkoi juuri True Bloodin viides kausi, jonka juonikuviot ovat nyt kokonaan eronneet kirjoista. Edellinen kausi oli minusta huono, mutta tämä uusin on taas ihan mukavan tuntuinen. Se johtuu ehkä siitä, että nyt on päästy tutustumaan myös valtaapitäviin vampyyreihin ja heidän vinksahtaneeseen uskontoonsa. Aika lupaavaa.

Lue myös arvioni sarjan aiemmista suomennetuista osista: Veren voima, Verenjanoa Dallasissa,  Kylmäveristen klubi, Veren imussa, Verta sakeampaa, Veren perintö ja Pahan veren valtakunta.

Lukunäyte sivulta 31:
Kun hain kokislaatikon Samin autosta, huomioni kiinnittyi mieheen, joka seisoi yksin nurmikon läntisellä laidalla suuren virginiantammen varjossa. Hän oli pitkä ja hoikka ja pukeutunut moitteettoman siistiin pukuun, joka selvästikin oli hyvin kallis. Mies otti askeleen eteenpäin. Nyt erotin hänen kasvonsa ja tajusin hänen vastaavan katseeseeni. Ensimmäinen vaikutelmani oli, että hän oli ihastuttava olento eikä lainkaan inhimillinen. Oli hän mikä tahansa, ihmistä hänessä ei ollut rahtuakaan.

Veren Sitomat Gummeruksen ja Adlibriksen sivuilla.

Harris, Charlaine: Veren sitomat (From Dead to Worse, 2008). Suomennos: Johanna Vainikainen-Uusitalo, kansi: Jenni Noponen. Gummerus, 2012. ISBN: 9789512087693.