Siirry pääsisältöön

Maggie Shayne: Pimeyden taikuri – Yön siivet 3

Ihana helle paahtaa ja aivot tarvitsevat lomaa. Mikäpä siis parempaa ajankulua kuin kevyt vampyyriromantiikka. Valitettavasti tarjolla ei tässä kuussa ole Nocturne-suosikkejani, mutta Maggie Shaynen Pimeyden taikuri ei ollut ollenkaan hullumpi lukukokemus.

Pimeyden taikuri jatkaa Shaynen Yön siivet -sarjaa, jossa tutustutaan tällä kertaa ikivanhaan Damien-vampyyriin. Muista vampyyreistä eristäytynyt vahva vampyyri esiintyy taikurina ja pitää tiukkaa huolta yksityisyydestään. Se kuitenkin muuttuu, kun Shannon, kaunis yksityisetsivä, alkaa epäillä Damienia ystävättärensä murhasta.

Molemmat Pimeyden taikurin päähenkilöt olivat aika kiinnostavia, ja oli myös hauska lukea sarjan aikaisemmista henkilöistä lisää. Täytyy kyllä sanoa, että minusta sarjan naiset ovat olleet toistaiseksi mielenkiintoisempia tyyppejä kuin miehet. Naisten ongelmat ja huolet ovat olleet jotenkin konkreettisempia kuin miessankareiden murheet. Pimeyden taikurissa selvennettiin myös joitain asioita aikaisemmista kirjoista, jotka silloin tuntuivat jäävän vähän tyhjän päälle. Ilmeisesti kirjailijalla on ollut selkeä suunnitelma sarjan kulusta ja rakenteesta jo alusta asti.

Pidin Pimeyden taikurista ihan kohtuullisesti, vaikka se ei ollutkaan tarpeeksi vauhdikas minun makuuni. Jahkailua ei kuitenkaan ollut ihan niin paljon kuin jossain sarjan aiemmissa osissa. Tämä sopi ihan suunnitelmieni mukaiseen aivojen lepuuttamiseen ja mukavaan viihtymiseen auringossa. Vaikka onhan se vähän hassua lukea pimeyden asukkaista keskellä kauneinta kesäpäivää. Voin silti suositella näitä esimerkiksi rantalukemiseksi muillekin vampyyriromantiikan ystäville.

Lue myös arvioni sarjan aiemmista osista: Verilinja, Ikiyön tarinoita ja Hämärän muistot.

Lukunäyte sivulta 7:
– Aplodeja ihastuttavalle Shannonille, urhealle vapaaehtoisellemme.
Mies sanoi sen äänekkäästi, ja viittasi kohti Shannonia suurieleisesti ja kiiltävä viitta keinahtaen. Valonheitin totteli miestä ja hukutti Shannonin kirkkaaseen valoon, joka ei karkottanut pahaenteisiä kylmiä väreitä. Hän siristi silmiään, kun aplodit voimistuivat. Mies tarttui hänen käteensä isolla, lämpimällä kädellään. Lehtiö, kynälamppu, käsilaukku, kaikki putosivat lattialle, kun hänet nykäistiin jaloilleen.

Pimeyden taikuri Harlequinin sivuilla.

Maggie Shayne: Pimeyden taikuri – Yön siivet 3 (Twilight Illusions – Wings in the Night 3, 1994). Suomentanut Hanna Arvonen. Harlequin, 2011.

Kommentit

  1. Luin tämän myös kesän alussa, ja pidin siitä paljon. :) Se oli ensimmäinen Harlequin kirja jonka ostin yli kymmeneen vuoteen. :)

    VastaaPoista
  2. Hauska kuulla! Mun käsitys Harlekiineista on muuttunut viime vuoden aikana paljon parempaan suuntaan näiden ansioista. Ja on tullut tarkemmin tutkailtua kyllä noita kauppojen pokkarihyllyjäkin. :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti