Siirry pääsisältöön

Maggie Stiefvater: Ikuisuus

Hartaasti odottamani Maggie Stiefvaterin Ikuisuus ilmestyi juuri, enkä malttanut pitkittää lukemista yhtään. Kirja on trilogian päätösosa ja jatkaa Samin ja Gracen sekä koko ihmissusilauman tarinaa.

Rakastunut pari joutui erilleen viime kirjassa, Väristyksessä, joten olin malttamaton saamaan selville, miten tarina jatkuu. Rakkaussuhteiden lisäksi luvassa on menneisyyden tapahtumien korjaamista ja aikuistumista, vastuun ottamista itsestä ja lähimmäisistä.

Minua häiritsi jonkin verran se, että Samin ja Gracen äänet alkoivat muistuttaa tässä kirjassa liikaa toisiaan. Ehkä sutena oleminen toi Gracen järkevään olemukseen niin paljon romantiikkaa, että se alkoi kuulua läpi kaikesta. Olisin myös kaivannut ääneen enemmän Isabelia, jonka osuudet tuntuivat jäävän muiden jalkoihin. Ikuisuudessa nähtiin kuitenkin ensimmäistä kertaa Isabel ihan pelkkänä itsenään, puhtaana ja rikkinäisenä.

Ikuisuus oli minusta myös ehkä aavistuksen liian pitkä. Voi olla että se johtui suurelta osin kyllä siitä, että olin niin malttamaton selvittämään, miten kirjassa käy. Tämä on aina se hyvien kirjojen ongelma, lukeako hitaasti nauttien vai nopeasti ahmien. Toisaalta on ehkä annettava sarjan päätösjaksolle lupa käydä läpi hieman menneisyyden tapahtumia ja tutkailla niitä uusien kokemusten ja kasvamisen valossa.

Koska Ikuisuus oli niinkin pitkä, tuntui kummalliselta, että kirja sitten loppuikin yhtäkkiä. En ensin edes tajunnut kirjan loppumista, vaan käänsin sivua ja hämmästyin, kun siellä olikin enää vain kirjailijan jälkisanat. Oli pakko lukea viimeinen aukeama uudestaan, että olisin tajunnut, mitä siinä tapahtui. Olisin kaivannut lisää pohjustusta loppuun, koska lukijaa ei saisi kiusata lopettamalla upea tarina melkein ilman varoitusta kesken kaiken. Huoh.

Kun tästä lopun järkytyksestä selvisin, tulin siihen tulokseen, että tämä on yksi parhaista nuorten fantasiasarjoista, joita olen viime aikoina lukenut. Olen pitänyt kaikista kirjoista niin paljon, että on tehnyt mieli aloittaa kirja lukemisen jälkeen heti uudestaan. Se on aika harvinaista, ja olen tehnyt sen vain yhden kerran oikeasti. Silloin luin kaksi kertaa putkeen ensimmäisen Harry Potter -kirjani, joka ei muuten ollut edes sarjan aloittava kirja.

Odotan suurella mielenkiinnolla, mitä Maggie Stiefvater tämän Ikuisuuden jälkeen kirjoittaa. Hänellä on kyky kertoa koskettavista ja kipeistäkin asioista kauniisti. Lasten ja vanhempien suhteet eivät näytä pysyvän hänen kirjoissaan ehjinä, mutta juuri niistä kumpuaakin herkkyys ja hauraus, jonka rakkaus ehkä voi korjata.

Lue myös arvioni sarjan kahdesta aiemmasta osasta, Väristyksestä ja Häivähdyksestä

Lukunäyte sivulta 39:
Jos nousisin, hän näkisi minut varmasti. Halusin hartaasti tulla nähdyksi, halusin niin kovasti lähestyä häntä, että se sai minut vikisemään hiljaa. Minä melkein tiesin, mitä hän halusi. Minä melkein tiesin –
»Grace?»
Sana lävisti minut.
Poika ei nähnyt minua vieläkään. Hän vain paiskasi äänensä tyhjyyteen ja odotti vastausta.
Olin liian peloissani. Vaistoni kahlitsivat minut maahan. Grace. Sana kaikui sisälläni menettäen jokaisella toistokerralla merkitystään. 

Ikuisuus WSOY:n sivuilla ja Adlibriksessä.

Stiefvater, Maggie: Ikuisuus (Forever, 2011). 442 sivua. Suomentaja: Helene Bützow. WSOY, 2011.

Kommentit

  1. Maggie on kirjoittanut jo seuraavan kirjansa "The Scrorpio Races".

    http://maggiestiefvater.com/

    En tosin paljoa osaa sanoa siitä, mutta eiköhän tuolta kotisivuilta selvinne...

    VastaaPoista
  2. Minä pidin valtavasti kahdesta ensimmäisestä osasta. Tämä viimeinen oli kuitenkin iso pettymys - ehkä odotukset olivat liian korkealla. Minä en tavoittanut tässä Samin ja Gracen välillä yhtä vahvaa tunnesidettä, kuin niissä aiemmissa. Jotenkin tässä oli minun makuuni liikaa toimintaa ja ehkä sitä pituuttakin. Isabelista minäkin olisin tosin voinut lukea enemmän.

    Kokonaisuutena kyllä tykkäsin tästä trilogiasta. Ehkä tämä viimeinen osa ei toisella lukukerralla olisi edes niin huono...
    Jos meidän kirjastossa olisi tarjolla Stiefvaterin muita nuortenkirjoja, lukisin mielelläni. Omaksi en uskalla tilata, kun en tiedä, ovatko yhtä hyviä kuin nämä :)

    VastaaPoista
  3. Nafisan, kiitos linkistä. :) Pitää tutustua! Toivottavasti hänen kirjojaan suomennettaisiin edellenkin.

    Maija, minusta tuntui myös vähän siltä, että tapahtumat jyräsivät tunnepuolen. Jotenkin tämä tuntui vähän erilaiselta kuin ne aiemmat.

    Yksi asia minua pohdituttaa paljon, eli se kuka tämän on suomentanut. Kirjassa lukee nimittäin Helene Bützow, mutta netissä Laura Honkasalo, joka on kääntänyt ne kaksi ensimmäistä. Jos kääntäjä on vaihtunut, voi olla että muutos johtuu nimittäin siitä. Mutta en tiedä onko kirja vai netti oikeassa tuossa asiassa. Luottaisin enemmän kirjaan...

    VastaaPoista
  4. Oho, onpa jännä suomentajaristiriita! Sinun laillasi minäkin luottaisin kirjaan enemmän. Tuskin sinne asti olisi väärä nimi päässyt.

    Minä luin tämän englanniksi, joten ehkä "vika" ei edes ole suomennoksessa. :)

    VastaaPoista
  5. Maija, ai niin, tietysti luitkin! :D

    VastaaPoista
  6. Voih... Se tunne kun haluaisi aloittaa sarjan samantien alusta <3 Minulle edellämainitun kaltaisia sarjoja on ollut mm. Stephen Kingin Musta torni, J.K. Rowlingin Harry Potter ja Stephenie Meyerin Houkutus. Aion lukea nuo kaikki myös uudestaan, tosin Houkutus -sarjan luin heti perään englanniksi ja suomenkieliset ostin odottamaan hyllyyn ;)

    Stiefvaterin sarjakin vaikuttaa mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
  7. Niin paljon on jo hyvää kuulunut tästä sarjasta, että kai nämä pitää nyt lukea itsekin...

    VastaaPoista
  8. Villasukka, suosittelen tätä! Tämä on ihan erilainen kuin Houkutus, mutta siitä tykkääjät tykkäävät kyllä tästäkin. :)

    Kata, kyllä! Varsinkin se eka oli mun mielestä tosi ihana. :)

    VastaaPoista
  9. Tänään juuri katselin tätä kaihoisasti kirjakaupassa, mutta ehkä kolmen viikon päästä voin viimein lopettaa lukulakon ja lainata esimerkiksi tämän. Pakko tietää, mitä Gracelle ja Samille tapahtuu!

    VastaaPoista
  10. Jossu, sun lukulakkohan loppuu juuri sopivasti jouluksi! Sitten sulla on luvassa kissanpäiviä kaikkien hyvien kirjojen kanssa jouluherkuista nauttien. Kuulostaa todella houkuttelevalta. :)

    VastaaPoista
  11. Mulla on nyt vähän hassu olo, että lukeako näitä kahta seuraavaa ollenkaan. Kun Väristys oli niin ihana ja nämä jatko-osat (varsinkin tämä vika) eivät ole tuntuneet yltävän samalle tasolle. En haluaisi pilata ensimmäistä lukukokemusta huonolla jatkolla, mutta toisaalta kiinnostaa kuitenkin miten Samille ja Gracelle käy. Kauhea motiiviristiriitatilanne. Tämä sun arvostelu ei nyt helpottanut mua yhtään... ;)

    VastaaPoista
  12. sinidean, toi on kyllä kauhea tilanne! Mutta toisaalta voithan lukea kirjat yhden kerran. Ja sitten palata siihen ensimmäiseen aina uudestaan, jos siltä tuntuu. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti