Siirry pääsisältöön

Eija Lappalainen ja Anne Leinonen: Routasisarukset

Tiedättehän sen tunteen, kun aloittaa uuden kirjan ja huomaa, että se toimii juuri niin kuin pitääkin? Ja että voi rentoutua ja antaa mennä – voi luottaa siihen, että kirja vie juuri sinne, minne sen kuuluukin mennä? Tässä on sellainen kirja, tai oikeastaan Routasisarukset on kolmiosaisen kirjasarjan aloittava teos.

Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen yhteisvoimin kirjoittama Routasisarukset on dystopia tulevaisuudesta, jossa ihmiskunta elää suuren katastrofin jälkeistä aikaa. Tapahtumasta on jo vuosia, joten elämä on sopeutunut omiin uomiinsa teknologian ja primitiivisyyden sekamelskassa. Käsittelyyn nousevat muun muassa teemat syntyvyyden säännöstelystä, ihmisen eliniän keinotekoisesta pidentämisestä ja varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta. Ote tapahtumiin ei kuitenkaan ole synkkä tai ahdistava.

Kirjan päähenkilöt ovat Utu ja Marras Routa, jotka ovat kasvaneet sisaruksina yhdessä uuden Euraasian kylässä. Marras on kuitenkin lähtenyt jo pois, ja pian Utu seuraan häntä uuteen maailmaan. Tapahtumia kerrotaan molempien näkökulmasta. Kirjan kerrontaa rytmittävät myös tarinat Rego Matkaajasta, jonka seikkailuista kerrotaan lapsille. Minusta on aina vähän riskialtista laittaa tarinan sisälle tarinoita, mutta Routasisarusten lyhyet tarinat liittyvät kiinteästi itse kirjan tapahtumiin ja nousevat tärkeiksi silloiksi historiaan.

Routasisarukset onnistuu pitämään lukijan mielenkiinnnon yllä erinomaisesti. Tapahtumat kietoutuvat auki vähitellen, ja mielikuvitusta kutkuttelevia yksityiskohtia pudotellaan tarinaan hallitusti. Oman kiehtovuutensa kirjaan tuo jatkuvasti muuttuva ennustus, jonka rooli tapahtumiin jäi vielä melko auki tässä sarjan ensimmäisessä osassa. Kirja herätti minussa aitoa ihailua ja ihmetystä, sillä se on kaikella tapaa taitava ja upea kirja. Miten kummassa jaksan odottaa ensi vuoteen, jolloin seuraava osa ilmestyy?

On myös huojentavaa lukea suomeksi kirjoitettua laadukasta scifiä, sillä liian usein on joutunut pettymään käännöskirjallisuuden kieleen. Tässä kirjassa on esimerkiksi keksitty mahtavia uudissanoja, kuten kääpijä ja tiinetär. Toivoisin oikeasti, että kirjassa käytetty kämmentietokoneiden nimitys kämmekkä tulisi ihan yleiseen käyttöön, sillä se on niin nokkela. Routasisaruksissa on minusta selvä henkinen yhteys Margaret Atwoodin uusimpiin kirjoihin, esimerkiksi Herran tarhureihin. Enkä jaa tätä kehua todellakaan helposti.

Genreä pelkääviä voin lohduttaa sillä, että en suoraan sanottuna tiedä, onko tämä Routasisarukset luetteloitavissa puhtaasti scifiin. Siinä on kyllä teknologiaan pohjaava maailmankuva, mutta siinä vaikuttaisi kuitenkin olevan myös yliluonnollisia elementtejä. Nämä asiat ovat kuitenkin vain keino kirjan teemojen tutkimiseen. Kirja on kai myös jossain luokiteltu nuortenkirjaksi, mutta mielestäni se ei ole puhtaasti sitäkään. No, tiukat genrerajathan ovat vain kehityksen esteitä, joten onneksi nykykirjailijat eivät jää niiden sisälle ihmettelemään. Routasisarukset on loistava kirja, lukekaa ihmeessä!

Lukunäyte sivulta 52:
Kaatopaikan jätteiden keskellä möyriessä mietin, mikä oli minun osani maailmassa, ja mitä voisin tehdä aikuistuttuani. Halusin jättää jälkeni tulevaisuuteen, muovata ympäristöäni, olla jotakin muutakin kuin vain Laakson Utu, perheenäiti ja aurinkopaneelien korjaaja.

Routasisarusket WSOY:n sivuilla ja Adlibriksessä.

Lappalainen, Eija ja Leinonen, Anne: Routasisarukset. WSOY, 2011.

Kommentit

  1. Kiitos loistavasta vinkistä, tähän on ihan PAKKO tutustua! Mahtaako purra myös poikiin? Pitänee testauttaa omalla ;)

    VastaaPoista
  2. Kirsi, olen melko varma, että puree myös poikiin, koska tässä on paljon kaikkea teknistä ja jengejä ja sellaista. Mutta testaa ihmeessä ja kerro sitten tulokset! :D

    VastaaPoista
  3. Tiedän, että pidät Atwoodista paljon, joten jos vertaat jotain kirjaa hänen teokseensa, niin uskon että tämä on tosi hyvä kirja.

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästä! Tämä kirja taisi minullekin tulla postissa, mutta en ruvennut siihen sen kummemmin tutustumaan. Hämäännyin lisäksi kirjan kannesta, tuo nimi on jotenkin niin haalealla, että ihmettelin ensin onko kirjan nimi Anne Leinonen ja kirjailijan nimi Eija Lappalainen.

    Mutta kehujesi perusteella tämä kuulostaa ehdottomasti tutustumisen arvoiselta kirjalta! Hienoa!

    VastaaPoista
  5. Minullakin tämä odottelee vuoroaan luettavien kirjojen pinossa. En oikein tiedä mitä odottaa kotimaiselta scifiltä, mutta arviosi perusteella tämä kuulostaakin ihan mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  6. Tässä on jotenkin tosi jännä ja hieno kansi! Tykkään itse katsoa scifi-leffoja, mutta kirjoissa en ole jostain syystä siihen vielä tarttunut. Tämä kyllä kiehtoisi!

    VastaaPoista
  7. Hanna, hui, toivottavasti en anna nyt liikaa odotuksia. :D On tässä erilainen asenne kuin esim. Herran tarhureissa, mutta myös samanlaista henkeä. :)

    Salla ja Zephyr, toivottavasti tutustutte kirjaan ja kirjoitatte siitä blogeissanne :)

    Susa, kansi on minustakin kaunis, mutta varsinaisessa kirjassa se on liian tumma. Salla ei ole ainoa, joka on ihmetellyt, mikä on kirjan nimi. :D Siihen olisi pitänyt ehkä laittaa hiukan enemmän kontrastia, että nuo kauniit kirjaimet näkyisivät kunnolla. Lisäksi minun mielestäni valon kuuluisi tulla ylhäältä, mutta ehkä silmäni ovat liian perinteiset. :D

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta kirjalta!
    Ihanat lukunurkkaukset esittelit tuolla aiemmin, kelpais mullekin :-)

    VastaaPoista
  9. Saila, kannattaa tutustua. Tämä tuskin ahdistaa samalla tavalla kuin Atwood. Ja kiitos! :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos vinkistä! Sait minut kyllä innostumaan tästä kirjasta ja se menee kyllä ehdottomasti luettavien listalle! :)

    VastaaPoista
  11. Jossu, mukava kuulla! Tämä oli sen verran hieno lukukokemus, että toivon mahdollisimman monen lukevan tämän. :)

    VastaaPoista
  12. Tartuin tähän kirjaan sattumalta kirjastossa, enkä voi kuin nyökytellä ja hyppiä paikoillani tämän osalta. Mitä nerokkain kirja, joka ehdottomasti kannattaa lukea. Ja sarjan jatkoa ei voi kuin odottaa innolla. Hämmästyttää, että vielä kirjaston nuorten puolelta tekee näitä loistavia löytöjä silloin tällöin. :D

    VastaaPoista
  13. Haltiamieli, kävipäs mahtava osuma! Onneksi kirja osui hyppysiisi. Olen jo kovasti odotellut jatko-osaa, jonka pitäisi tulla kai jo toukokuussa! :)

    VastaaPoista
  14. En tiiä, tää kirja ei jotenkin uponnu niin syvälle kuin muut kirjat joita yleensä luen. Juoni oli paikoin töksähtelevää ja tipuin kärryiltä mutta pääsin niille kuitenkin nopeasti takaisin. Näkee että ajatusmaailma oli hyvin mietitty ja kirja sai myös ajattelemaan asioita. Ihan ok kirja, ja lisää tämän tyyppisiä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti