Siirry pääsisältöön

Enrique Moriel: Ajattoman kaupungin varjot


Bazar tuntuu julkaisevan jatkuvasti mielenkiintoisia espanjalaisia kirjoja. Yksi tällainen on viime keväänä julkaistu Enrique Morielin Ajattoman kaupungin varjot. Kirja on mystinen ja kiehtova tarina hyvän ja pahan jatkuvasta kamppailusta maailmassa.

Ajattoman kaupungin varjot on ennen kaikkea kertomus Barcelonasta. Kirja ei pelkästään sijoitu Barcelonaan, vaan kaupunki on tärkeä osa tarinaa. Tarina purkautuu samalla kun Barcelona kasvaa ja uusia taloja ja katuja rakennetaan vanhojen päälle. Aika on läsnä kaikkialla – se onkin kuin yksi kirjan henkilöistä. Barcelonassa liikkuu myös ainakin kaksi iätöntä ihmistä, jotka elävät vuosisadasta toiseen. Kirjan päähenkilö on juuri tällainen ihminen. Hänellä on lapsenakin aikuisen miehen kasvot ja vaikka hän kasvaa aikuiseksi, ei hän vanhene ollenkaan. Miestä vaivaa myös verenhimo, joka johtaa hänet vaikeuksiin.

Päähenkilön tarina alkaa orjanaisten bordellista ja jatkuu kaupungin syrjäkujien kautta kirkkoihin, lehtien toimituksiin ja moniin erilaisiin ammatteihin. Miestä seuraa mystinen Toinen, joka haluaa tuhota päähenkilön, koska tämä on paha. Toinen onkin monta kertaa saamassa päähenkilön kiinni, mutta tämä onnistuu pakenemaan jopa inkvisition kidutuslaitteesta. Kirjan toinen aikataso puolestaan kertoo nykymaailmasta, jossa asianajaja apulaisineen joutuu selvittelemään outoa kuolemaa. Nykyajan tapahtumat kiertyvät historiaan, jolloin muodostuu kiinnostava kaksitasoinen kuva tapahtumista.

Ajattoman kaupungin varjojen lajia on hankala määritellä. Se ei ole erityisen jännittävä tai kauhea, mutta historiallinen toki. Kirjassa on myös mielenkiintoista pohdintaa hyvän ja pahan olemuksesta ja läsnäolosta maailmassa. Tunnelmaltaan kirja muistuttaa ehkä Arturo Pérez-Reverten Yhdeksättä porttia. Kirja ei ole varsinaisesti myöskään vampyyritarina, vaan päähenkilön iättömyys on välttämätöntä kirjassa, jossa ajan vaikutukset kaupunkiin ja sen asukkaisiin nousevat keskiöön.

Lukunäyte sivulta 41:
Olin juuri täyttänyt seitsemän vuotta. En tiennyt ikääni, mutta äitini oli laskenut sen kuunkierroista tietämättä, että minä tunsin kuunkierrot häntä paremmin. Äitini ei myöskään tiennyt, että veri ja pimeys vetivät minua puoleensa: hänen seurassaan minä söin vain talon leipää ja kasviksia, mutta niistä minä en saanut voima enkä elämänhalua. Todellisen elämän minä löysin yöllä, teuraskarjasta tippuvan veren keskellä.

Moriel, Enrique: Ajattoman kaupungin varjot (La ciudad sin tiempo, 2007). Suomentanut Satu Ekman. Bazar, 2010.

Kommentit

  1. Tämänkin haluan lukea kyllä nyt tulevana vuonna. Minua kiehtoo tuo Espanja..Barcelona ja jotenkin se pimeämpi, mystisempi puoli. Rakastuin kovasti C.R.Zafonin Tuulen varjoon muutama vuosi sitten ja kaipaisin taas tuonne vanhan Barcelonan kaduille mielessäni!

    VastaaPoista
  2. Kirjan Barcelona oli kiehtova varsinkin siksi, että siinä kuvattiin juuri niitä orjien ja muiden yhteiskunnan syrjäläisten asuinseutuja. Lisäksi minua viehättää suuresti ajatus, että kaupunkia rakennetaan vanhojen raunioiden päälle, ilman että kukaan oikeastaan tietää, mitä sinne alle jää... :)

    VastaaPoista
  3. Luin tämän kirjan loppukesästä tai alkusyksystä (tarkastin juuri blogistani, näköjään elokuussa :) ) ja pidin tavattomasti sen Barcelona-kuvauksista. Muuten kirja oli minulle pieni pettymys, koska se ei pysynyt juonensa puolesta ihan kasassa ts. aineksia oli vähän liikaa. Mielestäni Susan mainitsema Ruiz Zafon onnistui samassa paremmin. Mutta kyllä Ajattoman kaupungin varjot oman kestonsa ajan viihdytti!

    VastaaPoista
  4. lumiomena, huomasin ihan saman, eli tarinaan jäi aika tavalla irtonaisia langanpäitä. Mutta esimerkiksi se loppu oli mielestäni todella onnistunut, vaikka jättikin kaiken auki.

    VastaaPoista
  5. Kirja on pistänyt silmään aiemminkin mutta nyt kiinnostuin kunnolla! Bazarin kevätjulkaisuistakin muuten löytyy historialliseen Barcelonaan sijoittuva romaani, Chufo Llorénsin Annan sinulle maan:

    http://www.bazarforlag.fi/asema/annan-sinulle-maan/6145

    VastaaPoista
  6. Musta tämä kuulostaa ihan Meren katedraalilta, joka kiehtoi myös mm. Barcelona- ja orjakuvausten takia, kirjana se oli minusta kuitenkin vähän liian pitkä eikä itse tarina kiinnostanut loppuun asti. Tuntuu, että tämäntyyppisiä kirjoja on viime vuosina julkaistu runsaasti? Ryhdyn (tai ryhdyin, tällä hetkellä lajityyppi ei juurikaan kiinnosta) aina lukemaan niitä innoissani ja sitten huomaan, että minua kiinnostaa vain se historiapuoli, ei useinkaan itse tarina, etenkin kun ne tuppaavat olemaan liian venytettyjä ja kiemuraisia makuuni.

    VastaaPoista
  7. Sulla on kyllä kiinnostavia nostoja täällä usein! Kiitos!

    Mulla on jotenkin mennyt omalta kohdalta kokonaan ohi tämä espanjalaisten historiallisen romaanien buumi, vaikka historialliset romaanit ovatkin olleet lempilukemisiani nuoresta asti.

    Ehkä sitä nykyään on vähän kriittinen, haluaa luotettavan tuntuista historian kuvausta, tasokasta tarinankerrontaa, vaikka mitä... Niitä saa luotettavasti vaikkapa alkuperäisistä 1800-luvun kirjoissa, joissa on kuvattu oman ajan miljöötä - nykylukijalle kuvaus on jo muuttunut historialliseksi.

    Mutta eipä nämä ole mitään selityksiä olla kokeilematta vaikka Arturo Pérez-Reverteä, Zafonia tai tätä kirjaa. Päätän sekavan sepustukseni kiittämällä vielä uudestaan tällaisista bloggauksista. :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos taas, Salla :)

    Mua kiinnostaa näissä eniten se mystinen puoli, joten historiallisen tarkkuudenkaan ei tarvitse olla ihan viimeisen päälle. :D

    Tuota Meren katedraalia en ole lukenut, mutta saman kirjailijan uudempi Fatiman käsi -kirja odottaa lukupinossa.

    Tuo Annan sinulle maan vaikuttaa myös aika kiinnostavalta varsinkin, jos siinä on esittelyn mukaan voimakkaita naishahmoja. :)

    VastaaPoista
  9. Kuulostipa solmuiselta juonelta, mikä minun kohdalla tietenkin aiheuttaa vain suurempaa kiinnostusta kirjaa kohtaan!

    Jep, lukulistalle!

    VastaaPoista
  10. Emilie, kannattaa kokeilla! Joskus on oikein tarpeen lukea kirjoja, jotka eivät ihan heti antaudu :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti