Siirry pääsisältöön

Piipahdus Avaimen keväässä

Postiluukusta putkahti eilen Avaimen kevään 2011 katalogi.  Olen jo muutenkin vähän ehtinyt tutkailla ensi kevään kirjatarjontaa, mutta palaan siihen tarkemmin vähän myöhemmin. Avaimen kevään tarjonnasta minua kiinnostaa eniten Harri István Mäen Kraatterin lapset ja Ursula K. Le Guinin Maanpakolaisten planeetta. Myös Rebecca Stottilta tulee uusi kirja, Veden muisti. Tai kyseessä on siis Stottin esikoiskirja, joka suomennetaan nyt Korallivarkaan jälkeen.

Kraatterin lapset kertoo tanssikoulusta mystiseltä kuulostavassa Linnassa kraatterin pohjalla keskellä kaupunkia. Kirjan pitäisi olla "lumoava mysteerisatu lapsista, jotka tekevät unohtumattoman matkan tanssin vangitsevaan maailmaan ja itseensä". Kirja kuulostaa sekä kummalliselta että kiehtovalta, joten se ainakin pääsee lukulistalle.

Maanpakolaisten planeetta puolestaan jatkaa Le Guinin Hainilaista sarjaa, josta ilmestyi tänä syksynä ensimmäinen osa, Rocannonin maailma. Nyt on pakko tunnustaa, että se on minulta vielä lukematta, mutta siirränkin sen nyt lukulistalla vähän ylöspäin. Sarjaa on suomennettu vähän sieltä täältä ja tarkoitukseni on ollut lukea tähän mennessä ilmestyneet suomennokset järjestyksessä. Näköjään odottaminen kannattaa, kun suomennoksia tulee nyt lisää. Kunpa joku vielä julkaisisi uudestaan Osattomien planeetan, jonka ainoaa painosta myydään nykyään melkoisilla hinnoilla.

Rebecca Stottin Veden painosta en oikein osaa sanoa vielä mitään. Kiinnostavimmalta kirja kuulostaa tässä esittelypätkässä: "– – vähitellen alkaa näyttää siltä, että murhan jäljet kiertyvät vuosisatojen taakse Newtonin ja hänen tieteellisen uransa ympärille – erityisesti salaperäisiin alkemiakokeiluihin, joita kuuluisa tiedemies harjoitti." Pidin Stottin kirjoitustyylistä Korallivarkaassa, joten jos tämä kirja ei ole liian dekkarimainen, luulen että voisin pitää siitäkin.

Avaimen kuvastoon voi tutustua pdf-tiedostona heidän nettisivuillaan.

Kommentit

  1. Oi, toivottavasti minullekin tulisi pian Avaimen kuvasto postista. Vaikka näkeehän ne kyllä netinkin kautta, kuten linkkasit.

    VastaaPoista
  2. Tomomi - multa puuttuu sun postiosote! Oisit saanut sen ilman muuta myös, nyt on ollut sen verran hässäkkä, että en ehtinyt alkaa kysellä postiosoitteita, laita mulle meiliin niin lähetän!

    Kiitos Marjis, kun linkkasit nettiin myös, kiva, että löytyy kiinnostavaa!

    VastaaPoista
  3. Kävin netistä katsomassa ja hyvältä näytti - ensisilmäyksellä kiinnostuksen herättivät ainakin Helen Mosterin Hylky, Jenny Erpenbeckin kirjat, Claudie Gallay (Tyrskytkin tosin vielä lukematta), mahdollisesti myös Stott...

    VastaaPoista
  4. Mullakin on Tyrskyt vielä lukematta, mutta sitä on kehuttu niin paljon, että luen sen kyllä - ja varmaan myös Gallayn uuden. :)

    Tuntuu, että ajatukset karkaavat väkisin nyt ensi vuoden kirjoihin, vaikka vielä on vuotta jäljellä kuukausi ja kirjojakin lukematta. Kauheaa. :D

    VastaaPoista
  5. Tuo Stottin Korallivaras oli ainakin minulle pettymys - kiinnostuin siitä Hesarissa olleen esittelyn ansiosta, joka antoi viitteitä paljon laajemmin luonnontieteen historiaan paneutuvasta viihteellisestä romaanista. Tosin luen niin vähän romantiikkaa (kai tämän voisi siihen luokitella) että odotan silloin ehkä vähän liikaa. Romanttisemmista kirjoista minuun uppoaa viihteenä trillerit ja toisinaan aiheensa takia kiinnostavat historialliset romaanit (kuten tämä) sekä äidinkielenopettajuuteni takia teiniromantiikka (se kyllä on välillä sellaista siirappia, että itku on tulla, mutta pakkohan niitäkin on lukea - ja välillä luen ihan innostuen, myönnän).

    Korallivarkaassa oli hyvä idea. Tuo luonnontieteellinen kehys ja Pariisin akateeminen vapaus verrattuna Lontoon ahdasmielisiin piireihin oli kiinnostavaa. Mutta loppujen lopuksi jäi jotenkin keskeneräiseksi. Edes tuohon "puumanainen/nuori opiskelijapoika"-asetelmaan ei oikein tullut imua, ja kundin toiminta oli psykologisesti melko epämääräisesti motivoitu. Vaikka ehkä sellaisia nuoret kundit juuri ovat.

    Jonkinlainen pettymys kirjassa oli myös genre-luokitus eli tuo "romanttinen trilleri". Valitettavan usein se tarkoittaa trilleri-osuuden jäämistä pehmeäksi, ja samoin myös romantiikka latistuu, koska edetään kuitenkin jännärikaavan mukaan. Trillerissä henkilöitä ei psykologisoida samalla tavalla kuin romantiikassa. Ja lopun sammutetuin valoin tapahtuva näytös oli juonellisesti kovin helppo tapa päättää kertomus: jouduin lukemaan sen parikin kertaa uudestaan ymmärtääkseni, mitä oikein tapahtui.

    Jotenkin romaanista henki sellainen vaikutelma, että alkuperäinen käsikirjoitus on saattanut olla runsaampi ja mielenkiintoisempi, mutta sitten kustannustoimittajat ja agentit ovat päättäneen profiloida paketin romanttiseksi trilleriksi. Lopputuloksena ok lukuromaani, mutta siihen se sitten jääkin. Sääli.

    Ehkä tuon Stottin Veden muistin voisi tsekata, mutta pienemmin odotuksin. 1700-luvun tiedemaailma on aina kiinnostanut, Newton ja kumppanit erityisesti.

    VastaaPoista
  6. Odotan uutuuksista eniten Helen Mosterin Hylkyä. Loistava suomentaja ja monipuolinen tekstintekijä. Tosi mielenkiintoista lukea häneltä esikoisromaani.

    VastaaPoista
  7. Penjami, minuakin mietitytti Korallivarkaan genre. Yleensä ajattelen trillereiden olevan selvästi jännittävämpiä. Minusta Korallivaras oli ennemminkin seikkailu, mutta en tiedä onko sille omaa genreä (muualla kuin filmivuokraamossa). :D En tiennytkään, että olet äidinkielenopettaja - upeaa! :)

    Arja, kiva kuulla! Laitan tuonkin korvan taakse. :)

    VastaaPoista
  8. Hauska katsoa ajassa taaksepäin ja lukaista millaisia ajatuksia katalogi on herättänyt silloin ja nyt kun osa kirjoista on jo ilmestynyt.

    VastaaPoista
  9. Niinpäs muuten onkin! :D Maanpakolaisten planeetan luin ja tukkäsin kovasti, ja Kraatterin lapset on kassissa odottamassa, että saan viimeiset sivut edellisestä kirjasta luettua. Veden painoa ei ole vielä taidettu julkaista?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti