Siirry pääsisältöön

Tekstit

Pelkkää Finlandiaa!

Finlandia-palkintoehdokkaat julkaistiin tänään ja heti syntyi valtava kohu siitä, että yksi ehdokas ei ole sääntöjen mukainen, eli Suomen kansalainen. Iltasanomien Ota kantaa! -kyselyssä on kysymyksenä "Pitääkö Finlandia-ehdokkaan olla mielestäsi Suomen kansalainen?" Vastauksia on nyt 1884 ja Kyllä-vastauksia on 86 %. Siis mitä? Onko Suomen kansa oikeasti tuota mieltä? Eikö riitä, että kirja on suomalainen, julkaistu suomalaisessa kustantamossa ja kirjoitettu maan virallisella kielellä? Minua ihmetyttää ja kummastuttaa. Niin, ne ehdokkaat ovat siis: Joel Haahtelan Katoamispiste Markus Nummen Karkkipäivä Riikka Pulkkisen Totta Mikko Rimmisen Nenäpäivä Alexandra Salmisen 27 Eli kuolema tekee taiteilijan Erik Wahlströmin Kärpäsenkesyttäjä Mitään noista kirjoista en ole lukenut, joten olen avoinna kenen tahansa voitolle. Toivottavasti hyvä kirja voittaa! Epäilen, ettei se voi olla Alexandra Salmisen kirja, koska hän on nyt silmätikkuna muutenkin. Vaikka olisihan ...

Myytit ja legendat – ensyklopedia

Tein sattumalta aivan mahtavan kirjalöydön. Kirjan kansi ei ehkä ole kaikkein houkuttelevin, mutta sisältö on sitäkin antoisampaa. Philip Wilkinsonin Myytit ja legendat – ensyklopedia sisältää myyttejä ja tarinoita ympäri maailmaa: Kreikan ja Norjan jumalmyyteistä Pohjois-Amerikan korppimyytteihin ja Polynesian merellisiin jumaltarinoihin. Kirja on yllättävän monipuolinen ja sisältää paljon tietoa. Toisaalta sen takia asioihin ei ole voitu paneutua kovinkaan pitkällisesti, mutta tällaisessa kirjassa se on mielestäni vain hyvä asia. Kirja toimii sekä hakuteoksena että mukavana selailtavana. Se sisältää niin paljon yksityiskohtia, että sen parissa viihtyy pidemmänkin aikaa. Myytit on myös jaoteltu selkeisiin ja loogisiin kokonaisuuksiin, jotka on helppo havaita jo ihan silmäilemällä. Parasta kirjassa on sisällön lisäksi sivujen ulkonäkö. Visuaalisuus on minulle tärkeää, ja usein saatan vain hipelöidä kauniita kirjoja ja ihailla niitä. Tämän kirjan painos on kaunis ja itse asiassa ...

Miina Supinen: Liha tottelee kuria

Minun on jo pitkään pitänyt lukea Miina Supisen Liha tottelee kuria , koska Jenni kehui sitä niin paljon. Kirja aktivoitui jälleen ajatuksissa, kun Supisen uusi kirja, Apatosauruksen maa , julkaistiin. Lukupiirimme päätti ottaa tämän esikoisen luettavakseen. Vaikka kirjaa on kehuttu hauskaksi, olisin varmaan lukenut sen aikaisemmin, jos olisin oikeasti tajunnut, miten hauska se on. Liha tottelee kuria kertoo monella tavalla oireilevasta perheestä, jonka jokaisella jäsenellä, ehkä perheen nuorinta lasta lukuun ottamatta, on salaisuuksia ja ongelmahakuinen luonne. Supinen kertoo tarkkanäköisesti ja rehellisesti perheongelmista ja ongelmaperheistä, joilla ehkä kuitenkin on mahdollisuus vielä onneen. Kirjan juoni ei kuitenkaan ole se kirjan paras asia, vaan se on ehdottomasti tekstin tyyli. Ensivaikutelmani kirjasta oli totaalinen hämmästys. Miten joku voi kirjoittaa näin villiä kieltä ja vielä näin päättömiä ja hauskoja juttuja? Uskomatonta! Mahtavaa! Oikeasti hihittelin kirjaa luk...

Jean Rhys: Siintää Sargassomeri

Kuva ensipainoksesta Wikipediasta . Eräällä kirjallisuuden kurssilla tuli taas eteen Jean Rhysin romaani Siintää Sargassomeri. Tutustuin kirjaan ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten eräällä toisella kirjallisuuden kurssilla. Oli hauska nähdä, miten paljon sitä on kehittynyt kirjojen analyysissä, sillä vaikka olin kirjoittanut kirjasta silloin esseen, ei siinä ollut mitään käyttökelpoista tämän kerran tehtävään. Kirja on ehdottomasti yksi suosikkejani, joten sen lukeminen uudeellen on aina yhtä mahtavaa. Siintää Sargassomeri kertoo itsenäisenä teoksena nuoren tytön kasvamisesta yksinäisessä ja salaisuuksien varjostamassa maailmassa, joka lopulta suistaa hänen mielenterveytensä raiteiltaan. Toisaalta teos on myös vastakirjoitus Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanille ja raottaa verhoa Rochesterin kartanon ullakolle suljetun hullun naisen menneisyydestä. Tarina alkaa uhkaavissa tunnelmissa. Orjuus on lakkautettu Länsi-Intiassa, ja entiset orjanomistajat ovat pu...

Arthur C. Clarke: Jumalan moukari

Jalava on tänä syksynä aloittanut uuden scifi-sarjan julkaisemisen. Saturnus SciFi -nimisessä sarjassa julkaistaan suomeksi scifi-klassikoita 1950–1990-luvuilta. Sarjan ensimmäinen julkaisu on Arthur C. Clarken Jumalan moukari . Clarken luomassa tulevaisuudenkuvassa ihminen on asuttanut sekä Kuun ja Marsin. Teknologia on parantanut monet asiat, mutta ihmiskunta on edelleen hyvin haavoittuvainen. Maata on lähestymässä asteroidi, joka näyttäisi myös osuvan planeettaan. Tutkimusalus Goliathin kapteeni Robert Singh saa uuden tehtävän, jonka tarkoituksena on pelastaa ihmiskunnan alkukoti. Jumalan moukari rakentaa vuorotellen kuvaa Robert Singhistä, avaruustutkimuksesta ja tulevaisuuden yhteiskunnasta. Kirja sijoittuu vuoteen 2109, joten se totta kai esittelee kaikenlaisia teknisiä kehityksiä ja parannuksia. Viihde on esimerkiksi entistä viihdyttävämpää ja todellisempaa suoraan aivoihin syötettyjen muistojen ja kuvien ansiosta. Näiden hauskojenkin yksityiskohtien lisäks...

Yllinkyllin yliluonnollista romantiikkaa

Paranormaalin rakkauden ystävät saavat lukemista oikein kunnolla loppuvuodesta, sillä ennen vuoden loppua on tulossa ainakin kuusi vampyyrien, ihmissusien tai muiden myyttisten olentojen ja ihmisten rakkaussuhteista kertovaa kirjaa. Tässä hiukan esimakua tulevasta yliluonnollisen romantiikan tulvasta. Gummerus Charlaine Harris: Kylmäveristen klubi (Club Dead) Tunnetuin näistä loppuvuonna ilmestyvistä kirjoista lienee Charlaine Harrisin Kylmäveristen klubi , joka jatkaa Sookie Stackhousesta kertovien kirjojen sarjaa suomeksi. Kirja julkaistaan joulukuussa. Sarjan kääntäjä on vaihtunut, ja tämän uuden kirjan on kääntänyt Sari Kumpulainen . Lisätietoja löytyy Gummeruksen sivuilta . Harlequin Nocturne Maggie Shayne: Verilinja (Bloodline) Harlequin rynnistää markkinoille marraskuun puolivälissä kahdella Nocturne -sarjan kirjallaan. Maggie Shaynen Verilinja kertoo vampyyriarmeijan koulutusleiriltä paenneista vampyyreistä. Harlequin Nocturne P.C. Cast: Jumalattaren valittu...

Lokakuu oli lukukuu

Nyt on jo marraskuun ensimmäinen päivä, joten onkin hyvä aika vilkaista viime kuukautta. Se osoittautuikin todelliseksi lukukuukaudeksi. Olen jossain vaiheessa ohittanut viime vuonna lukemieni kirjojen määrän jo kuudella kirjalla. Hassua, että vain vähän aikaa sitten olin huolissani, ehdinkö lukea yhtä paljon kuin viime vuonna. Lukunopeuteen on kyllä vaikuttanut se, että olin flunssan takia sairaslomalla ja lisäksi lokakuussa oli ne viisi viikonloppua. Jos kiinnostaa, mitä kirjoja olen lukenut, listat löytyvät tuolta Tunnisteet -palkista ihan ensimmäisinä. Lokakuussa tein näköjään myös blogimerkintöjen ennätykseni. Olen ilmeisesti hullaantunut näistä syksyn uutuuskirjoista oikein kunnolla. Nyt alkavat opiskelut painaa toden teolla, joten tahti varmaan vähän putoaa. Lupaan kuitenkin olla aktiivinen! Lisäksi tuossa sivupalkissa on jo jonkin aikaa ollut tuo Kuukauden luetuimmat -palkki. Siihen päivittyy aina viimeisen 30 vuorokauden aikana luetuimmat tekstit. Tällä hetkellä luetuin bl...