Siirry pääsisältöön

Kaisa Häkkinen ja Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun – suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan

Luen mielelläni sekä kasvi- että kielikirjoja, joten voitte varmaan arvata riemuni, kun huomasin tämän sekä kasveja että suomen kielen historiaa käsittelevän kirjan. Kaisa Häkkisen ja Terttu Lempiäisen Aaloesta öljypuuhun – suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan paneutuu nimensä mukaan vanhoihin mainintoihin kasveista ja tutkii sekä nimien että kasvien alkuperää. Kaisa Häkkinen on minulle ennestään tuttu kirjailija, sillä olen lukenut monia hänen kirjoittamiaan kirjoja suomen kielen historiasta.

Aaloesta öljypuuhun -kirjaan on kerätty vanhimpia suomen kirjakielessä mainittuja kasveja, joita Suomen kirjakielen isä, Agricola, on esitellyt teoksissaan. Monet kirjan kasveista on mainittu Agricolan vuonna 1544 ilmestyneen Rucouskirian alkuosan kalenterissa, johon Agricola on koonnut terveysohjeita eurooppalaisesta kansanperinteestä. Yhteensä Agricola mainitsee kaikissa teksteissään nimeltä vajaat 80 kasvia.

Kirjan alussa on lyhyt esittely kirjan aineistosta ja kasvien ryhmittelystä. Siinä pohditaan muun muassa sitä, millaisia valintoja Agricola on tehnyt muokatessaan Raamatussa mainittuja kasveja suomalaisten ymmärrykseen sopiviksi. Erittäin mielenkiintoinen osuus siis! Tämän jälkeen kasvit esitellään tarkemmin erikseen. Kasveja tarkastellaan ensin niiden nimen alkuperän kautta, ja sitten on paneuduttu kasvien tarkempaan esittelyyn muun muassa niiden ominaisuuksien ja käyttötapojen kautta.

Kasvit on jaettu ryhmiin niiden alkuperän ja käyttötarkoituksen mukaan: mauste- ja rohdoskasvit, eksoottiset puut ja pensaat, koristekasvit, kotimaiset hyötykasvit ja ulkomaiset hyötykasvit. Alkuperä on olennainen jakoperuste, koska Aaloesta öljypuuhun on myös kielitieteellinen teos. Monet kotimaisten kasvien nimet saattavat nimittäin olla vanhoja, yleisesti tunnettuja suomalaisia nimiä, kun taas eksoottisten kasvien nimet ovat yleensä lainasanoja, jotka ovat tulleet kieleen kasvien mukana.

Agricola antaa Rukouskirjansa kalenterissa ohjeita sekä terveyteen että hyvään ruokavalioon. Esimerkiksi helmikuussa Agricola kehottaa lisäämään juomiin maarianverijuuren ja sellerin siemeniä, ja vetoaa Hippokrateen tietoihin. "Tällä kuulla syömän pitää (niin kuin Ipokras sanoopi) lämmintä ruokaa ja agrimonian ja appiumin siemenitä juomassa nauttiman." (s. 38) Kuten esimerkistä näkee, tekstit on mukautettu nykyiseen kirjoitusjärjestelmään, joten niitä on helppo lukea.

Aaloesta öljypuuhun on mielenkiintoisen sisältönsä lisäksi upean näköinen kirja. Kirjan taitto on väljä ja rauhallinen, ja kasvien piirroskuvat ovat tunnelmallisia. Kuvat onkin kerätty Agricolan aikaisista teoksista, joten ne tukevat tekstin esimerkkejä erinomaisesti. Vaikka kuvat ovat vanhoja, ovat ne edelleen käyttökelpoisia ja tarkkoja mallinnuksia kasveista.

Olen aivan hurmaantunut tästä kirjasta, ja mieleni tekee hipelöidä ja lueskella sitä koko ajan. Kirja on upea lisä sekä kasvi- että kielikirjojen joukkoon. Luulen, että tämä on minulle se tämän kevään ykköskirja.

Lukunäyte sivulta 91:
Agricola mainitsee teoksissaan myrtin kahdesti, ja molemmilla kerroilla hän käyttää siitä latinankielistä nimitystä mirtus. Tämä osoittaa, ettei kasvilla vielä 1500-luvulla ollut ainakaan yleisesti tunnettu suomenkielistä nimeä. Aito myrtti (Myrtus communis) on nykysuomalaisille tuttu huonekasvina, mutta Agricolan aikana elävien kasvien tuominen asuinhuoneisiin oli Suomessa aivan vieras ajatus.

Aaloesta öljypuuhun Adlibriksessä ja Teoksen sivuilla.

Häkkinen, Kaisa ja Lempiäinen, Terttu: Aaloesta öljypuuhun – suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan. Teos, 2011.

Kommentit

  1. Tämä kuulostaa tosi monipuoliselta ja kiinnostavalta kirjalta, myös aivan täydelliseltä lahjateokselta! Kasveja, kielitiedettä, historiaa, kansanperinnettä - mittä muuta voi kirjalta toivoa?

    Luulen, että mun on pakko hiplata tätä kaupassa ja ostaa omaksi tai ainakin jollekin lahjaksi. Oon joskus hiplannut Agricolan yrttikirjaa tms. mutta se ei ollut näin monipuolinen.

    VastaaPoista
  2. Kirjaa on yllättävän vaikea laskea kädestään, sillä siinä on kangasta selkämyksessä! Se tuntuu ihan sellaiselta vanhalta kunnon kasvikirjalta. Ja sisältö on supermielenkiintoista ja ihan kansantajuista tekstiä. :)

    VastaaPoista
  3. Oi, tästä kirjsata voi olla hyötyä kandiiini (teen sitä arkeofyyteistä, kasvien muinaistulokkaista, joita on käytetty kansanomaisessa parantamisessa ja käsittelen myös hytykasveja) sekä kiinnostav teos varmasti muutoinkin. En olisi varmaan osannut tätä etsiä ilman blogiasi!

    VastaaPoista
  4. Nafisan, onpa mielenkiintoinen kandin aihe! Luulen, että kirjassa on varmasti sellaista tietoa josta on sinulle hyötyä, ja ainakin lähdeluettelo voi johdattaa johonkin hyödylliseen teokseen. Kaisa Häkkinen on tutkinut aihetta myös toisessa aikaisemmassa kirjassa, mutta en muista sen nimeä nyt. :)

    VastaaPoista
  5. Ok, täytyypä laittaa korvan taakse (ja varmuuden vuoksi muistivihkoonkin) tuokin nimi. Kiitos vinkistä! Aihe tosiaan on mielenkiintoinen, ajattelin ettei tylsästä saa ainakaan opinnäytetyötä valmiiksi. (Hytykasvi-typoni oli myös aika riemukas kun sen äsken huomasin!)

    VastaaPoista
  6. Ai niin, minullahan on kandin kirjallisuusluettelossa mm. Sinikka Piipon Kasvien salaiset voimat ja Eias Lönnrotin Flora Fennica (uusintapainos 2004). Aiheeseen päädyin aiemman kiinnostuksen kautta, vaikka eihän tämä ihan perinteinen arkeologian aihepiiri olekaan. Jos vaikka kaupunkiarkeologiaan saisi edes sidottua...

    VastaaPoista
  7. Joo, kyllä opinnäyte pitää olla itseä kiinnostavasta aiheesta, kun se on tarpeeksi vaikeaa muutenkin. :D

    Se toinen Häkkisen kirja on muuten Agricolan yrtit : Mikael Agricolan Rucouskirian terveyttä tuovat kasvit, niiden esiintyminen ja käyttö 1500-luvulla . Varmasti hyötyä sinulle siitäkin! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti