Siirry pääsisältöön

Luetko kirjoja uudelleen (ja uudelleen)?

Nuorempana luin monia kirjoja moneen kertaan. Minulla oli esimerkiksi tapana lukea Taru sormusten herrasta joka vuosi heti kesäloman alkuun. Olen luullut, että vielä nykyäänkin lukisin kirjoja uudelleen ja vielä aika useinkin. Se ei kuitenkaan näytä pitävän paikkaansa. Olen luetteloinut lukemiani kirjoja reilun kolmen vuoden ajan ja toistaiseksi näyttää siltä, että sinä aikana olen lukenut vain ihan muutaman kirjan kahteen kertaan. Suurin osa näistäkin on tenttikirjoja kursseista, jotka jäivät ensimmäisellä kerralla jostain syystä (laiskuudesta) suorittamatta.

Vanhojen tuttujen kirjojen lukemisessa on omat hyvät puolensa. Tietyt vuodenajat ja fiilikset vaativat omanlaisia kirjoja. Joskus on helpompaa lukea kirja, josta jo tietää, mitä se pitää sisällään. Uuden kirjan lukeminen on kuitenkin aika riskialtista puuhaa – koskaan ei voi olla ihan varman, mitä saa. Vaikka lukisi monia arvosteluja, voi oma lukukokemus poiketa arvosteluista ja ystävienkin suositteluista täysin. Toisaalta se juuri on suuri osa kirjojen viehätystä. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun jokin uusi kirja hämmästyttää ja ihastuttaa. Ja sitä paitsi maailmassa on kauheasti lukemattomia kirjoja.

Tiedän, että tulen lukemaan monia kirjoja uudestaan ja uudestaan. Ainakin marraskuu tuntuu houkuttelevan minua tuttujen kirjojen pariin. Fantasiakirjat taitavat olla useimmin luettujen kirjojen listallani ykkösinä, samoin Muumit ja monet lastenkirjat. Olenkin kuullut, että kirjojen lukeminen uudelleen on turvallisuushakuista toimintaa. Ja sehän sopii fantasian ja satujen luonteeseen erinomaisesti.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kirjoja muut lukevat moneen kertaan. Vai luetko sinä lainkaan kirjoja uudelleen?

Kommentit

  1. Kyllä! Sormusten herraa luen aina ulkomaan matkoilla. Graves Minä, Claudius pitää lukea aina kesäloman alkaessa. Aina kun ahdistaa ja mikään ei huvita, kaivan Eddingsin Belgarion ja Belgariad sarjat esille.

    VastaaPoista
  2. Eddingsin Belgarionin ja Mallorean tarut olen minäkin lukenut useampaan kertaan, samoin Untinen-Auelin Luolakarhun klaanin.

    Myös Stephen Kingin Kuoleman käytävä ja Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi tulevat mieleen.

    On kyllä monia kirjoja jotka haluaisin (ja aionkin)lukea uudelleen ja jotka olisivat sen ansainneet. Vielä lukemattomia, kiinnostavia kirjoja vain on niin paljon, että yleensä tulee kallistuttua niiden suuntaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti