Hasan Ali Toptaş: Varjottomat

Olin jossain vaiheessa laittanut Hasan Ali Toptaşin Varjottomat lukutoivelistalleni ja sitten unohtanut kirjan kokonaan. Muistin kirjan vasta selatessani lukutoivelistaa pitkästä aikaa.

Kirja kertoo kylästä, jossa alkaa kadota ihmisiä. Tarjolla ei kuitenkaan ole mitään dekkarimaista asioiden selvittelyä vaan pohdintaa muun muassa ihmisen olemassaolosta. Kirjassa on myös kehystarina, joka vuorottelee kylän tarinan kanssa. Kirjan edetessä tarinat sotkeutuvat ja kurovat kahta maailmaa lähemmäs toisiaan.

Kirja herätti minussa aika ristiriitaisia tunteita. Toisaalta minua viehätti aikaa ja paikkaa rikkova rakenne, mutta samalla kaikki epämääräisyys ärsytti. Kirjan alku oli haastava ja olin jo jättää kirjan kesken, mutta päätin kuitenkin taistella vielä vähän eteenpäin. Ja onneksi taistelin, sillä kirjasta muodostui lopulta toimiva kokonaisuus.

Lueskelin muutamia kirjan saamia arvosteluja ja huomasin, että se on saanut aika ristiriitaisen vastaanoton. Se ei ole ihme, sillä kirja on oikeasti kummallinen – mutta samalla myös kovin kiehtova.

Lukunäyte sivuilta 125–126:

Sinä päivänä kylänvanhin oli kiertänyt huolella koko kylän, mittaamatta oli jäänyt tuskin yksikään katu, yksikään piha tai nurkka, saatikka kaivo. Kylänväki oli alkanut nähdä hänet suorastaan kaikkialla. Osa oli jopa törmännyt häneen pariinkin otteeseen, ja osa oli tervehtinyt häntä ja jäänyt juttelemaan hänen kanssaan samalla kellonlyömällä eri paikoissa. Parturin mielestä kylänvanhin karttui selvästi aivan uskomatonta vauhtia, ja karttuisi myös vastedes ainakin sen perusteella miten päättäväisesti sadat kylänvanhimmat kuhisivat kaduilla.

Hasan Ali Toptaş: Varjottomat (Gölgesizler). Suomentanut Tuula Kojo. Otava, 2008.