Siirry pääsisältöön

Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi

Minulle on jostain syystä osunut viime aikoina luettavaksi paljon eristäytymiseen liittyviä kirjoja. Ja itse asiassa aika monessa on ollut vielä mukana merta ja saaria. Sellainen on lähtökohta myös tässä Ali Shawin Tyttö joka muuttui lasiksi -kirjassa. Eristäytyminen ei ole kuitenkaan ainoa tämän kirjan mielenkiintoinen piirre, vaan kirja on sadunomaisuudessaan ja erikoisuudessaan todellinen jalokivi.

Tyttö joka muuttui lasiksi -kirjan tapahtumapaikkana on syrjäinen ja eristäytynyt St Hauda´s Landin saariryhmä. Lähes erakoitunut Midas Crook tapaa tuntemattoman Idan, joka kävelee varoen ylisuuret saappaat jalassaan. Tyttö etsii toista saarilla asuvaa erakkoa, Henryä, jonka toivoo voivan auttaa häntä, sillä Henryllä on outoa tietoa saaren erikoisuuksista: eläimestä, joka muuttaa kaiken näkemänsä valkoiseksi, ja suossa makaavista lasiruumista. Idalla on nimittäin salaisuus.

Mistä oikein aloittaisin? Tyttö joka muuttui lasiksi on aivan uskomaton kirja. Se on riipivän surullinen, hauras ja silti jotenkin toiveikas. Oli lähes kestämätöntä lukea kirjan surullisista kohtaloista, kun ihmisten onni ja rakkaus ovat vain yhden oven tai sanan takana, mutta silti he eivät uskalla toimia, vaan jäävät mieluummin yksin. Luin kirjaa herkeämättä odottaen onnellista käännettä ja lähes peläten sitä, mikä seuraavilla sivuilla voisi odottaa.

Tyttö joka muuttui lasiksi kertoo toisaalta Midaksen ja Idan tarinaa, mutta samalla se purkaa menneisyyden tapahtumia. Jokaisella yksinäisyyteensä erakoituvalla ihmisellä on siihen syynsä. Historia tuntuu saarilla kertautuvan ja ihmiset joutuvat jatkuvasti kohtaamaan menneisyytensä varjoja. Rakkaus on saarilla jotain vaikeasti saavutettavaa, ja vaikka sen löytäisikin, voi rakkaus myös kadota vain yhden katseen takia.

Kirjassa kuvataan saarten outoa luontoa, valoa ja merta niin yksityiskohtaisesti, että ne pystyy lähes aistimaan. Saaret muuttuvat kirjan sivuilla eläviksi, kun lukee miten sumu kiertyilee nilkkojen ympärille ja aallot sylkevät vaahtoa. Saarten eristäytyneisyys on täydellinen tausta kirjan ihmisille, jotka ovat kaikki jollakin tavalla rikkinäisiä. Itse asiassa Ida on ehkä ainoa kirjan henkilö, joka ei ole täysin hajalla ainakaan henkisesti.

Rakastuin tähän kirjaan ihan oikeasti ja toivon, että mahdollisimman moni ihminen lukisi sen. Harvoin törmää kuitenkaan näin koskettavaan ja vaikuttavaan kirjaan. Tyttö joka muuttui lasiksi on ihana ja surullinen, mystinen ja kuitenkin täysin todellinen.

Lukunäyte sivulta 19:
Yö kokosi voimiaan metsässä. Varjot pitenivät polulla, ja Ida kykeni hädin tuskin erottamaan, missä polku päättyi ja juurakot alkoivat. Puolikuu näytti olevan sulamaisillaan pilviin. Lintu huusi. Lehdet kahisivat matomaisten puiden juurilla. Jokin vapisutti oksistoa.
Ida linkkasi eteenpäin pimeässä malttamattomana pääsemään sisään, kaivamaan neljän seinän sisältä värejä uudelleen esiin. Huomenna hän yrittäisi taas etsiä Henry Fuwaa. Mutta miten löytää erakko tästä erakoiden erämaasta?

Tyttö joka muuttui lasiksi Atenan sivuilla ja Adlibriksessä.

Shaw, Ali: Tyttö joka muuttui lasiksi (The Girl With Glass Feet, 2009). 330 sivua. Suomentanut Taina Wallin. Atena, 2011.

Kommentit

  1. Kuulostaa ihanalta kirjalta niin juonensa kuin sinun arviosi perusteella. Harmi, että teos on koko ajan lainassa kirjastossa, mutta eiköhän se jossain vaiheessa kätösiini pääse. :-) Teoksen kansi on uskomattoman kaunis ja vetoava!

    VastaaPoista
  2. Kirjoitit ihanasti tästä kirjasta, johon minäkin rakastuin. Luin kirjan heinäkuussa ja tiedän, että tämä pysyy ajatuksissani kauan.

    VastaaPoista
  3. Tämä kirja on jakanut mielipiteitä aika paljon. Minusta tämä oli ankea ja petyin pahasti. Mutta pidin arviostasi, vaikka en kirjasta itse tykännytkään :)

    VastaaPoista
  4. Minä olen ihastunut tuohon kirjan kanteen! Yksi ehdottomasti kauneimmista mitä on tullut nähtyä. Sait kirjan sisällönkin kuulostamaan siltä, että haluisin lukea sen. Lisään lukulistalle.

    VastaaPoista
  5. Hmmm, pakko se on minunkin hankkia tää luettavaksi!

    VastaaPoista
  6. Kaisa, toivottavasti saisit kirjan pian käsiisi. Ehkä sun pitää laittaa kirja varaukseen. :)

    Katja, mä luulen myös samaa. Tämä pitäisi joskus ehkä lukea uudelleen talviaikaan. :)

    Maija, hassua, mun ei tullut edes mieleen, että joku ei tästä pitäisi. :D Mutta kaikesta ei voi pitää.

    Raija, kirja on todella kaunis. Se on minunkin mielestäni yksi kauneimpia näkemiäni. Ja vastaa hyvin sisältöä.

    gloria, kyllä! Lukulistalle vaan! :D

    VastaaPoista
  7. Hei :) Pistähän s-postiini osoitetta, jos tahdot kasvivärilankaa taannoisen postaukseni kommenttiin viitaten :)

    VastaaPoista
  8. Voi kuinka minä nyt haluankaan lukea tuon!
    Kirjoitit siitä niin kauniisti, ja totta, kansi on kaunein johon olen pitkään aikaan törmännyt.

    VastaaPoista
  9. Ahmu, viestiä laitettu. :)

    Virvatuli, kiitos! :) Toivottavasti tykkäät kirjasta!

    VastaaPoista
  10. Mun oli ihan pakko saada tämä kirja käsiini (hassua, pitkään aikaan ei mikään kirja ole aiheuttanut sellaista tunnetta, enkä ollut tuossa vaiheessa edes vielä lukenut takakantta!) ja rymysin parinkin eri ostoskeskuksen kirjakaupat läpi tätä hakien... Vihdoin tärppäsi, ja kotimatkalla ehdin lukea viisi-kuusi lukua (ihanan lyhyitä lukuja, muuten, mä tykkään!), ja nyt kun koiuduin, tulin vain pikaisesti hoitamaan koneella pari pakollista asiaa ja sitten hautaudun sohvan pohjalle lukemaan taas. Ei tätä malta laskea käsistä!

    Aivan ihanaa! Mulla on rakas lukuharrastus ollut katkolla pitkään, uudet kirjat on jäneet viimeistään puolivälissä kiinnostuksen puutteessa kesken eikä vanhoihinkaan jaksa tarttua uudestaan.

    VastaaPoista
  11. Minä luin kirjan myös heinäkuussa ja en pitänytkään kirjasta niin paljoa kuin toivoin :/ kansi on kaunis, idea erilainen ja mielenkiintoinen, mutta jotain puuttui. Todennäköisesti ajankohta oli vain väärä..

    VastaaPoista
  12. Sisko on jo pariinkin kertaan kehottanut lukemaan tämän, mutta vasta luettuani kirjoittamasi kommentin ajattelin, että ehkä sittenkin voisi tämän lukea.

    VastaaPoista
  13. gloria, tosi mahtava kuulla! Toivottavasti nautit kirjasta yhtä paljon loppuuna sti. :)

    Naakku, ei sille mitään voi. :) Aina ei vain kaikesta pidä. Ja joskus tosiaan vika voi olla väärässä ajankohdassakin. Mutta onneksi hyviä kirjoja löytyy jokaiseen makuun.

    Nafisan, kannattaa kokeilla! Joskus se siskokin on oikeassa :D

    VastaaPoista
  14. Siis hyi! Miten kirjasta pystyi pitämään? Kirja oli niin omituinen, jonka en antanut pettää, mutta kohtauksessa jossa koira tippui lohkareilta alas (ja annettiin sen kitua ja muuta mitä en onneksi enää muista!). Kohtaus oli niin oksettava etten koiran omistajana voinut enää jatkaa, lopetin kirjan kesken ja heitin sen melkein heti kirjastoon takaisin. Ei todellakaan ollut sellainen miksi kuvittelin!

    -Nannah

    VastaaPoista
  15. Nannah, harmi ettet pitänyt kirjasta. Olen kuullut tästä nyt todella ristiriitaisia arvioita; se aika meielnkiintoista. :)

    Minäkään en pidä siitä, että eläimiä kuolee kirjoissa ja elokuvissa, mutta minusta koiran tapaturmainen kuolema oli tässä hyvin olennainen tapahtuma, joka muutti Idan suhdetta ihmisiin. Eli sikäli se oli juonelle tärkeä. Rankempia asioita minusta olivat silti tämän kirjan onnettomat ihmiskohtalot.

    VastaaPoista
  16. ihana kirja oli ja samalla kamala riipaisevan surullisenn lopun takia :'(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei anonyymi! Olen samaa mieltä! :) Ja loppu oli tosiaan hyvin riipaiseva.

      Poista

Lähetä kommentti