Fantasiakirjallisuuden rintamalla on tullut viime aikoina törmättyä moniin ilahduttaviin teoksiin, joista Andrzej Sapkowskin Noituri-sarja on ollut ihan kärkipäässä. Olen pitänyt sarjan kahdesta ensimmäisestä kirjasta valtavasti, joten odotukset olivat korkealla tämän uusimman, Haltiain verta -kirjan kanssa.Haltiain verta on sarjan ensimmäisen tiukoillakin kriteereillä romaaniksi laskettava kirja, sillä nuo edelliset voisi laskea myös novellikokoelmiksi. Kirjan juonesta on hiukan vaikea sanoa mitään tarkkaa, sillä se rakentuu pääasiassa edellisistä kirjoista tutun Geralt-noiturin kasvattityttären ympärille. Yllätysten lapsi päätyi Geraltin kasvatettavaksi epätodennäköisten polkujen kautta ja sama epävarmuus ja vieraus leijuu myös tytön tulevaisuudessa.
Prinsessan pitäminen hengissä ei ole ihan yksinkertaista, joten Geraltin on kutsuttava apuja kasvatukseen. Tästä aiheutuu sydänsuruja ainakin kahdelle tai – jopa kolmelle taholle. Lisäksi tyttöä pitää piilotella vihollisilta, joten Geraltinkin on painuttava maan alle. Toisena pääjuonteena Haltiain verta -kirjassa on lähestyvä sota, sillä ihmisten ja muiden otusten välit ovat kiristymässä.
Pidin Haltiain veren oivaltavista yksityiskohdista ja huolella luodusta maailmasta, mutta kokonaisuutena kirja oli pettymys. Luulen, että suurin ongelmani kirjan kanssa oli se, että kerronnan painopiste siirtyi niin voimakkaasti pois Geraltista. Tällainen vaihtoehto ei ollut tullut mieleenikään, joten olin hyvin pettynyt Cirin ja muiden suuresta roolista. Toki näidenkin henkilöiden kautta peilautui kokonaiskuvaa noiturista ja esimerkiksi siitä, millainen Geraltin nuoruus on saattanut olla.
Haltiain verta meni tunnelmaltaan paikoin hyvinkin ahdistavaksi, mutta edellisistä osista tuttua keveyttä ja mustanpuhuvaa huumoriakin oli onneksi mukana. Tarinan sävyeroja on pohdittu Taikakirjaimet-blogissa niin hyvin, että tyydyn sanomaan tässä kirjassa olleen niitä enemmän kuin ennen. Suomennoksesta jälleen kiitoksia Tapani Kärkkäiselle. Hyvää kieltä on ilo lukea.
Vaikka Haltiain verta jätti minulle vähän kärttyisen olon, se todennäköisesti (toivottavasti) toimii kuitenkin sarjan osana, jossa valmistellaan tulevaa. Tästä jäi sellainen tunnelma, että pelinappulat on nyt levitelty ympäri maailmaa ja seuraavassa kirjassa alkaa toiminta. Toivon todella, että sarjan jatko osoittaisi tämänkin kirjan tärkeäksi osaksi kokonaisuutta. Lisäksi vaadin enemmän Geraltia! Eniten pidin Haltiain veressä noiturien linnasta kertovasta osuudesta, sillä siellä Geralt oli ensimmäistä kertaa täysin omalla maaperällään.
Arvioni sarjan aiemmista osista löytyvät täältä:
Viimeinen toivomus ja Kohtalon miekka.
Lukunäyte sivulta 81–82:
»Älkää jauhako soopaa», Triss kivahti ääntään korottaen. »Älkääkä teeskennelkö typerystä. Tässä ei puhuta poneista, ratsastuksesta tai rekiretkistä. Tämä on Kaer Morhen! Niiden teidän tuulimyllyjenne ja heilureittenne kanssa ja sillä teidän Tappotiellänne ovat murtaneet luunsa ja taittaneet niskansa kymmenet pojat, ja he ovat olleet kovia ja karaistuneita, samanlaisia kuin te itse, kulkureita jotka on poimittu tienpientareilta ja kiskottu katuojista. Jänteviä ja vihaisia koltiaisia. Millaiset mahdollisuudet Cirillä on?»
Haltiain verta WSOY:n, Kirjaseurannan ja Adlibriksen sivuilla.
Sapkowski, Andrzej: Haltiain verta – Noituri 3 (Krew elfów, 1994). 340 sivua. Suomennos: Tapani Kärkkäinen. WSOY, 2012. ISBN: 9789510390238.
No harmi, että petyit kokonaisuuteen. Geraltia minäkin kaipailin kyllä lisää. Saa nähdä mitä seuraava kirja tuo toivottavasti tullessaan. Toivottavasti loput neljä kirjaa vielä suomennetaan.
VastaaPoistaRaija, jos sarjan suomentaminen lopetettaisiin, niin menisi kyllä hyvin pahasti herne nenään! Jotenkin uskon Sapkowskiin niin paljon, että tämäkin kirja on merkittävä sitten sen suuren kokonaisuuden kannalta.
PoistaTästä oli kuitenkin ilo lukea! Itsehän jäin ekan kirjan jälkeen hämmentyneeseen välitilaan, ja vaikka novelliselvitysten jälkeen lepyinkin ja päätin tarttua toiseen kirjaan, en toistaiseksi ole ehtinyt sitä lukea. Tämän kolmannen kirjan perusteella tuntuu, että on jännä nähdä, miten pitkä sarjasta kokonaisuudessaan tulee!
VastaaPoistaTessa, se on kyllä jännä, miten voimakkaasti odotukset muokkaavat lukukokemusta.
PoistaOn tuskaista odotella niitä seuraavia osia, mutta ei kai tässä muu auta. Raija tuossa edellä kirjoitti, että suomentamattomia osia olisi vielä neljä. :)
Nolottaa tunnustaa, Sapkowski on jäänyt hyllyyn siksi, että vierastan kannen leiskaa. Näin pinnalliseksi sitä on tultu!
VastaaPoistaParannan välittömästi tapani.
Jenni, hyi hyi! Ei ole kirjaa kansiin katsomista! ;)
PoistaUnohdin muuten kirjoittaa tuohon, etä se edellinenkin osa voitti Tähtifantasia-palkinnon, joten niitä on jo suomennoksilla kaksi. Sarja on siis oikeasti hyvä!
Voi, minä tykkäsin tästä kovasti! Okei, Geraltia olisi saanut olla enemmän, mutta pidin tämän suoraviivaisuutta lukukokemuksena niin suurena plussana, ettei noiturin suhteessa vähän pienempi rooli haitannut. :-)
VastaaPoistaBooksy, onneksi sä tykkäsit! Ehkä kärttyilylleni ei sitten ollutkaan niin vakavaa aihetta. Taidan olla vähän rakastunut Geraltiin. :D
PoistaSamaa mieltä, pienehkö pettymys oli. Odotin kovasti etukäteen, kun tiesin, että tämä on ensimmäinen yhtenäinen romaani. Nyt novellimaista rakennetta tuli vähän ikävä. Ehkä siksi, että monissa kohdissa kirjaa viehätys oli vähissä ja tylsyys uhkasi nurkan takana. Tästä kolmannesta osasta ei jäänyt sellaista tunnetta, että tulisipa seuraava pian, kuten aikaisempien osien kanssa on käynyt. Varmaan kuitenkin seuraavakin tulee vielä luettua, ainakin.
VastaaPoistaMarkus, en olisi itsekään uskonut, että tämän kanssa kävisi näin. En silti aio luovuttaa, koska sarjassa on omaa viehätystään. Ja aina voi toivoa parempaa seuraavaa osaa. :D
Poista