Kirjamielellä

Tuulia Aho oli minulle ennalta tuntematon kirjailija, vaikka hän on kirjoittanut useita lasten- ja nuortenkirjoja, joiden joukossa on myös kolmiosainen Kuikansulka -fantasiasarja. Tämän Ahon uuden Urpukas -kirjan kuvaus oli kuitenkin niin houkutteleva, että kirjaan piti tutustua mahdollisimman pian. Kirjan päähenkilö on Urpukas, 16-vuotias nuori mies, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi haltia. Hänen äitinsä oli Tammenhaltija, joka rakastui ihmismieheen ja muuttui näkyväksi. Ihmisten ja haltioiden tarpeet eivät aina osu yksiin, ja Urpukkaan kylän ihmiset sairastuvat, kun he suututtavat erään vahvan haltian. Myös Urpukkaan pikkusisko sairastuu, ja Urpukas lähtee pyytämään lääkettä tautiin suolla asuvalta kansalta. Lukija pääsee Urpukkaassa tutustumaan maailmaan, joka on samaan aikaan turvallisen tuttu ja kiehtovan uusi. Kirjailija on tukeutunut joihinkin tuttuihin myyttisiin käsitteisiin, mutta ei ole kuitenkaan antanut niiden sitoa liikaa tarinaa. Niiden päälle rakentuu yllättäv...

Minun tulee luettua todella vähän elämäkertoja, vaikka varsinkin kirjailijoiden elämät minua kiinnostavatkin. Lukupiirimme päätti onneksi ottaa luettavakseen Barbara Stoneyn kirjoittaman Enid Blytonin elämäkerran. Minulla ei ollut Blytonista ennakolta muuta tietoa, kuin että hän oli tuottelias lastenkirjailija, jonka parhaita kirjoja ovat mielestäni Seikkailu -kirjat, vaikka toki Viisikotkin tuli lapsena luettua. Tämän Enid Blytonin elämäkerran parasta antia oli ehdottomasti tietopuoli, sillä en pitänyt lainkaan siitä tavasta, jolla kirja oli kirjoitettu. Toki ymmärrän elämäkertojen kirjoittamisen hankaluuden, kun painitaan esimerkiksi yksityiskohtien määrän kanssa. Tästä kirjasta olisi yksityiskohtia voinut karsia ja tekstiäkin olisi voinut yksinkertaistaa. Nyt se oli ladattu täyteen raskaita adjektiiveja varsinkin kirjan alkupuolella, kun faktatieto oli vähäisempää. Muutenkin teksti oli jotenkin kovin kankean tuntuista. Opin kuitenkin elämäkerrasta erittäin paljon Enid Blytonin...

Ajattelin aloittaa tällaisen pienen kirjoitussarjan, jossa käyn läpi minulle tärkeitä kirjailijoita. Aloitan Margaret Atwoodista , sillä hän on jostain syystä ollut viime aikoina niin paljon ajatuksissani ja esillä blogeissakin. Tutustuin Atwoodin kirjoihin, kun olin ehkä 25-vuotias – en muista ihan tarkkaan. Eräs ystäväni suositteli kirjailijaa minulle juuri, kun olin sattumalta ostanut Nimeltään Grace -kirjan pokkarina alennuksesta. Kirja teki minuun valtavan suuren vaikutuksen. Luin melko pian myös Sokean surmaajan ja Orjattaresi , jotka kuuluvatkin mielestäni Atwoodin parhaiden kirjojen joukkoon. Ensi-ihastumisen jälkeen Atwood vähän unohtui minulta, ja vasta kirjallisuustieteen opinnot herättivät vanhan rakkauden. Eräällä kurssilla oli luettavana Atwoodin kirja Yli veden , jonka kautta tutustuin ekokritiikkiin ja ekofeminismiin. Tätä kirjaa ei kai yleisesti pidetä mitenkään huikeana, mutta sillä on minulle suuri merkitys sekä henkilökohtaisesti että noiden minulle tärkeiden ...

Brandon Mullin Myyttihovi -sarja on edennyt kolmanteen osaansa. Tässä Varjoruton kosketus -kirjassa Myyttihovi-luonnonpuisto on jälleen vaarassa tuhoutua, mutta tällä kertaa pulassa on myös toinen salainen luonnonpuisto. Seth ja Kendra ovat viettämässä aikaa Myyttihovissa, kun seikkailut kutsuvat heitä jälleen. Kendraa pyydetään salaisen järjestön, Aamunkoiton ritarien, jäseneksi ja hän päätyy Kadotettu pöytävuori -nimiseen luonnonpuistoon etsimään puistoon piilotettua taikakalua. Samaan aikaan Seth törmää kummallisiin pimennettyihin myyttisiin olentoihin Myyttihovin mailla. Pimeys leviää olennosta toiseen valtavalla vauhdilla, eivätkä ihmisetkään ole siltä turvassa. Nyt kun Myyttihovin maat alkavat olla jo tuttuja, on Varjoruton kosketuksessa lähdetty kasvattamaan tuttuja alueita. Kirja esittelee toisen myyttisen luonnonpuiston, joka poikkeaa aika tavalla Myyttihovista. Kirjassa päästään tutustuman tarkemmin myös Aamunkoiton ritareihin, jotka taistelevat pahaa Iltatähden kiltaa v...

Ihan ensimmäiseksi on pakko vähän intoilla ja kiittää Avainta Ursula Le Guinin julkaisemisesta. Pidin jo tuosta Le Guinin esikoisesta, Rocannonin maailmasta , mutta tämä Maanpakolaisten planeetta oli mielestäni aivan mahtava. En olisi varmaan tätä koskaan tullut lukemaan englanniksi, joten tämäkin hienous olisi mennyt minulta ohi ilman suomentamista. Maanpakolaisten planeetta kertoo kahdesta eri rodusta, jotka elävät rinnakkain toisistaan tietoisina mutta ilman juuri mitään kanssakäymistä. Toinen roduista on alkuperäinen planeetalla asunut rotu, kun taas toinen pienempi ryhmä on aikoinaan planeetalle muuttaneiden siirtolaisten jälkeläisiä. Maanpakolaiset ovat teknisiltä ja henkisiltäkin kyvyiltään edistyneempiä, mutta silti he ovat sukupolvien kuluessa vähentyneet ja unohtaneet monia taitojaan. Talvi ja sota ovat ovella, mutta yllättävä rakkaus nousee kahden eri rotuihin syntyneen yksilön välillä. Kirja pääsikin yllättämään minut juuri tällä rakkausteemalla. Se kulkee kestävänä l...

Gena Showalterin Manalan valtiaat -sarjan toinen osa jatkaa demonisotureiden seikkailuja kirjassa Pimeyden suudelma . Tällä kertaa päähuomion on saanut Lucien, jonka kohtalona on kantaa sisällään Kuolemaa. Ilmeisesti sarjan jokainen kirja keskittyy siihen, miten eri demonisoturit löytävät rakkauden. Samalla tietysti taistellaan, etsitään muinaisia tavaroita ja yritetään jekuttaa jumalia. Lucien on siis arpinen soturi, joka korjaa kuolleiden sielut ja vie ne ansaitsemiinsa paikkoihin.  Jostain syystä Anya, Anarkian jumalatar, kiinnittää mieheen huomionsa ja saakin tästä varsinaisen pakkomielteen. Anya on kuitenkin suututtanut mahtavamman jumalan, joka määrää Lucienin tappamaan jumalattaren. Tästä muodostuu soturille todellinen haaste. Myös Anyalla on oma kirouksensa kärsittävänä, joten Pimeyden suudelman ristiriitainen viha-rakkaussuhde on valmis. Tämän kirjan kohdalla pitää antaa pieni varoitus, sillä Pimeyden suudelma on aika roisi. Päähenkilöt nimittäin kiehnäsivät himokka...

Sain Opuscolosta KMMMMM-haasteen, eli minun pitää vastata otsikon mukaisiin kysymyksiin. Tässäpä siis vastauksia tiukkoihin kysymyksiin. Haaste on jo kiertänyt aikansa, mutta jos sinä et ole vielä vastannut, nappaa haaste mukaasi tästä! Kuka? Marjis. Tähän mennessä elämää on kertynyt avomies ja kaksi bonustytärtä, joiden kanssa taannun välillä hihitteleväksi teiniksi. Takana 10 vuotta mainontaa ja kolmas tutkinto työn alla. Paljon luettuja kirjoja ja hyllymetreittäin vielä lukemattomiakin. Mitä? Kirjoja, koruja, käsitöitä. Yleensä kaikkia edellä mainittuja on samaan aikaan kesken useita kappaleita. Missä? Sohvalla tai parvekkeella. Ne ovat parhaat paikat lukea sekä tehdä käsitöitä ja koruja. Viihdyn kyllä muuallakin. Millä? Tietokoneella. Käteni ja pääni ovat niin tottuneet erilaisten toimintojen peruutusmahdollisuuteen, että jopa kutoessa aivot lähettävät käsille käskyn perua toiminto esimerkiksi silloin, jos huomaan purkaneeni silmukoita turhaan. Milloin? Illalla. En...